Vai
onko?
Olen
kuin Carrie Bradshaw istahtaessani tietokoneen ääreen pohtimaan tuollaista
kysymystä tarkoituksenani jakaa pohdinnat julkisesti muille ihmisille. Yhtäläisyyksiä
Carrien ja minun välillä taitaa löytyä vähemmän kuin eroavaisuuksia… Minä
kirjoitan blogini ensimmäistä tekstiä, kun taas Carrie on kuuluisa kirjailija.
Tosin joskushan Carriekin on ensimmäisen tekstinsä kirjoittanut, mutta
Sinkkuelämän alkaessa hän kyllä oli jo kirjailija, joten eipä löydy
yhtäläisyyttä yrittämälläkään. Pitkät hiukset ja hyviä ystäviä löytyy
molemmilta. Mutta Carrie voittaa ainakin hiusten tuuheudessa ja ystävien kanssa
nautittujen aamudrinksujen määrässä. Viime lauantai oli poikkeus, kuoharia
kippisteltiin ystäväni häihin valmistautuessa. Jos tämä blogi kehittyy alkua
pidemmälle, niin saatanpa joskus kirjoittaa noista häistä, joissa toteutui
kahden ihmisen unelma.
Mutta
takaisin otsikon aiheeseen. Uskon, että ihminen on luotu unelmoimaan ja
haaveilemaan. Jos unelmia ei olisi, ei kukaan myöskään tavoittelisi mitään ja
elämä junnaisi enemmän tai vähemmän paikoillaan.
Pieniä,
jokapäiväisiä unelmia, tai ennemminkin ehkä toiveita ei edes ajattele unelmina.
Kunpa ehtisin syödä kunnon aamiaisen, kunpa tänään
tulisi mentyä ajoissa nukkumaan, kunpa muistaisin tänään kaupasta ostaa sitä ihanaa aprikoosin ja jasmiinin makuista kivennäisvettä. Mutta pienessä mittakaavassa nämäkin ovat
unelmia, asioita joiden toivoisi tapahtuvan. Pienten, arkisten unelmien
toteutuminen on monesti vain itsestä kiinni ja niiden toteutuminen /
toteuttaminen riippuu priorisoinnista. Panostanko aamiaisen tekoon sen sijaan,
että käytän aikaani vaatekaapin edessä pohtien päivän vaatetusta. Jätänkö illan elokuvan katsomatta ja menen kerrankin ajoissa sänkyyn. Kirjoitanko
kunnollisen kauppalistan vaikkapa heti, joko paperille tai sitten kännykkään,
kun kuitenkin unohdan kauppalistan kotiin.
Kauppalista kännykässä on minulle nykyään välttämättömyys. Kaupassa kykenen kyllä napsimaan kärryyn ostokset, jotka kuuluvat aina tarvittavien listalle (vihanneksia, hedelmiä, rahkaa,...), mutta jos tarvitaan jotakin vähänkin poikkeuksellisempaa, niin 99% todennäköisyydellä lähden kaupasta ilman niitä ja sitten harmittelen taas kotona. Puhelimen muistiinpanoihin siis kauppalista!
Kauppalista kännykässä on minulle nykyään välttämättömyys. Kaupassa kykenen kyllä napsimaan kärryyn ostokset, jotka kuuluvat aina tarvittavien listalle (vihanneksia, hedelmiä, rahkaa,...), mutta jos tarvitaan jotakin vähänkin poikkeuksellisempaa, niin 99% todennäköisyydellä lähden kaupasta ilman niitä ja sitten harmittelen taas kotona. Puhelimen muistiinpanoihin siis kauppalista!
Toisinaan
unelmien toteutuminen vaatii enemmän. Tarvitaan kärsivällisyyttä, aikaa, vaivannäköä,
mahdollisesti muiden ihmisten apua, joskus ehkä tuuriakin.
Nyt
lauantaina toteutuu monen nuoren opiskelijan unelma valkolakista, monilla jopa
hyvistä arvosanoista. Minulla tuo unelma toteutui joskus kauan kauan sitten... Ja kuten kuvasta näkyy, lakki on sittemmin nähnyt elämää :)
Nyt toteutan unelmani tämän ekan postauksen julkaisemisesta. Toivottavasti lähdet mukaan blogini matkaan pohdiskelemaan kaikenlaisia unelmia, arkipäiväisiä ja välillä isompiakin.
Aurinkoista ja kuplivaa viikonloppua!
<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18926987/?claim=7axg4anpfvv">Follow my blog with Bloglovin</a>
Aurinkoista ja kuplivaa viikonloppua!
<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18926987/?claim=7axg4anpfvv">Follow my blog with Bloglovin</a>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti