tiistai 31. lokakuuta 2017

Laihduttajan selviytymisopas laivaristeilylle

Hytin kautta Taxfree-ostoksille. Muutama alkoholijuoma ja limpparia, kasa karkkia ja pussi sipsiä viimeistään aamulla rouskuteltavaksi. Ehkä vähän suolapähkinöitäkin. Hytissä pari tölkkiä tyhjäksi ja sitten ravintolaan istumaan iltaa ja nauttimaan drinkkejä. Välillä piipahdus hytissä ja samalla muutama Haribo-karkki suuhun ja ehkäpä koko pussi mukaan käsilaukkuun, josta niitä voi helpommin napsia aina, kun tekee mieli makeaa. Yöllä hyttiin tullessa sipsipussi auki ja muutama kourallinen suuhun ennen hampaiden pesua. Aamulla kokista ja muutama sipsi. Ai niin, ostin myös pähkinöitä! Muutama kourallinen niitäkin. Sitten suihkun kautta buffet-aamiaiselle, missä lautanen täyttyy croisanteista, ihanan pehmeästä vaaleasta leivästä, juustoista, jogurtista ja sokeroiduista marjoista. Jälkkäriksi ihana leivos, joka osoittautuukin ällöttävän keinotekoisen makuiseksi, mutta joka kuitenkin tulee syötyä, kun se nyt tuli lautaselle valittua. Myöhemmin päivälliselle, missä lautanen täyteen kaikkea mitä mieli tekee. Toisella kierroksella lisää parhaiksi havaittuja ruokia ja jälkkäriksi valikoima mitä erilaisimpia herkkuja, joista osa on oikeasti hyviä, osa taas ei, mutta siitä huolimatta lautanen tyhjenee. Sitten vielä ravintolassa pari kokista, hytissä avonaiset pussit tyhjiksi ja Taxfreestä pari karkkipussia ja viinipulloa kotiin tuliaisiksi.


Aikoinaan laivareissuja tuli tehtyä jotakuinkin tuollaisen kaavan mukaan, mutta nykyään päässä on vähän enemmän järkeä. Ja koska matkassa on useimmiten mukana myös lapsia, niin reissut ovat vähän erilaisia. Syömistä kohtuullisesti, pientä herkuttelua ja juomista mahdollisesti parin lasin verran. 

Viime viikonloppuna olimme risteilyllä parin kaveriperheen kanssa, joten jouduin miettimään, että miten menettelisin syömisten ja juomisten suhteen nyt kun meneillään on viiden viikon laihdutusprojekti, johon olen halunnut suhtautua sillä vakavuudella, että tuloksia varmasti syntyy.

Monesti ajatellaan, että "lomalla ei pidä laihduttaa" ja koska laivaristeily on pienimuotoinen, vain vuorokauden kestävä loma, niin ei kai sitä kannata tuhlata kaloreiden laskemiseen. Periaatteessa asia on noin, mutta käytännössä kuitenkin noinkin pienessä ajassa pystyy aiheuttamaan yllättävän suurta hallaa laihdutusprojektille. Siksi halusin noudattaa projektin ruokavaliota reissusta huolimatta, joten  suunnittelin syömiset huolellisesti etukäteen.

Ensin ryhdyin tutkimaan Fitfarmin valmennuksessa käytössä olevaa ruoka-ainepankkia. Etsin sieltä normaalisti käyttämilleni jääkaappiaineksille sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä ja jotka voisi helposti napata mukaan laivalle. Kohtuullisen hyvin vaihtoehtoja löytyikin, mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että mehän valitsimme sellaisen vähän paremman hytin, jossa voisi hyvällä tuurilla olla jääkaappikin. Tarkistin pikaisesti netistä Viking Gracen Premium-hytin varustelut ja olin niiiiiiin tyytyväinen. Sieltä löytyy jääkaappi. Pystyin siis käyttämään ihan samoja aineksia kuin normaalistikin. Jee :)



Lauantaina ennen laivalle lähtöä valmistelin tarvittavat eväät. Koska oletin illan venyvän pitkäksi, ajoitin päivän ruokailut siten, että illalla laivalle jäi kaksi ateriaa. Heti laivaan tultuamme söin päivällisen purkista, ja kun sitten täydellä vatsalla lähdin Taxfree-kauppaan, niin karkkihyllyjen ohittaminen onnistui yllättävän helposti. Baarista tilasin kivennäisvettä sitruunalla ja join sitä tyytyväisenä. Olihan meillä mukana myös pikkumies, joka hörppii vielä rintamaitoa, joten senkään takia en tullut oikeastaan edes ajatelleeksi muita juomavaihtoehtoja.

Iltapalaksi olin varannut pienen pussin pähkinöitä, rahkaa ja pakastemansikoita, jotka olivat juuri sopivasti ehtineet sulamaan syömiseen mennessä. Muiden jo nukahdettua kylmän raikas mansikkarahka maistui erittäin hyvältä pitkän päivän päätteeksi :)

Aamiaisen ja buffet-lounaan olimme maksaneet jo matkan varauksen yhteydessä kauan aikaa sitten, joten päätin pärjätä tarjolla olevalla ruoalla. Yllättävän hyvin löytyi omaan ruokavalioon soveltuvia ruokia: kananmunia, raejuustoa, puuroa, riisikakkuja, vihanneksia, pähkinöitä. Määriä arvioin silmämääräisesti, kun en sentään ruokavaakaa kehdannut raahata mukanani :) Todennäköisesti vähän liikaa tuli syötyä, mutta vain sallittuja aineksia, mistä olin kovin tyytyväinen. Jälkkäripöydän antimet houkuttelivat melkoisesti, mutta maltoin mieleni.

Aamiaisen ja päivällisen väliin olin suunnitellut toisen mukaan ottamani rahka-annoksen, mutta kovaksi yltyneen merenkäynnin aiheuttama pahoinvointi siirsi välipalan myöhemmäksi... Laivan rantautuessa pakkasimme laukut ja tyhjensin vielä viimeisen eväspurkin.

Kotiin tultuamme totesimme kaikki yhdessä, että reissu oli tosi mukava ja onnistunut. Ja itse olin lisäksi tyytyväinen siitä, että pysyttäydyin ruokavaliossani eli projektiini ei tullut reissun takia takapakkia :) :) :)


Jos siis haluaa laivareissulla pysyä laihdutusruokavaliossa, niin hommasta selviytyy yllättävän helposti näin:

  • Valitse jääkaapillinen hytti, jos kyseessä ei ole tarkan markan budjettireissu
  • Jos jääkaappia ei ole, selvitä miten pystyt korvaamaan ruokavaliosi jääkaappiainekset siten, että ravintoarvot pysyvät suunnilleen samoina
  • Suunnittele ja valmista ateriat etukäteen 
  • Jos päätät syödä laivan ravintolassa, suosi buffettia, jotta saat itse täyttää lautasesi
  • Syö ennen Taxfree-kauppaan menoa, jotta karkkihyllyjen ohitus sujuu helpommin
  • Keskity nauttimaan maisemista, musiikista, matkaseurastasi ja rennosta oleilusta, jotta ajatukset pysyvät pois ei-sallituista herkuista :)

Samat ohjeet soveltuvat luonnollisesti muihinkin reissuihin ja illanviettoihin.

Mukavaa syksyistä viikkoa pikkujoulukauden rientoja odotellen :)



torstai 26. lokakuuta 2017

Treeniä raikkaassa ulkoilmassa

Treenin jälkeen on aina hyvä olo. Mutta erityisesti ulkona tehdyn treenin jälkeen olo on poikkeuksetta pirteä ja energinen. Kroppa tarvitsee happea, mitä ulkoilmassa on tarjolla enemmän kuin sisäilmassa. Hapella on käsittämätön vaikutus ihmiseen. Ulkoilu piristää sekä fyysisesti että henkisesti ja saa jopa ihon voimaan paremmin.



Arjen kiireessä, varsinkin normaalissa työelämässä, ulkoiluun ei monestikaan tunnu löytyvän aikaa. Kun työpäivän, pakollisten arkivelvoitteiden, kotitöiden, omien ja mahdollisesti lasten harrastusten jälkeen istahtaa sohvalle rättiväsyneenä, houkuttelee telkun avaaminen huomattavasti enemmän kuin ulos iltalenkille lähtiminen, varsinkin tällaiseen pimeään vuodenaikaan. Vaikka ulkoilu saa monesti melko matalan prioriteetin päivän To do -listalla, niin sen tärkeys olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä ja pyrkiä heittämään ulkoiluvaatteet päälle ainakin vapaapäivinä.

Äitiyslomalla mahdollisuudet ulkoiluun ovat mahtavat. Välillä kyllä tuntuu, että tämä äitiysloma kiitää aivan liian kovaa vauhtia eteenpäin ja päivät ovat käsittämättömän kiireisiä, kai vähän niinkuin eläkeläisillä :D Mutta onneksi on niitä rauhallisempiakin päiviä ja silloin lähes poikkeuksetta meidän pikkumies saa nukkua päiväunensa ulkona liikkuvien rattaiden kyydissä. Tänään kärrylenkki saa odottaa iltaan. Josko iltaan mennessä tuo eilisillan ja yön aikana satanut ensilumi olisi saatu aurattua ja kärryttely olisi mahdollista.

Monesti ulkotreenin mieltää kävely- tai juoksulenkiksi, mutta voihan ulkona tehdä kaikenlaista muutakin. Porrastreenistä kirjoittelin viime postauksessa, mutta vielä helpompaa on mennä vaikkapa ihan kotipihalle tekemään lihaskuntotreeniä. Sadekelillä, jos kastuminen taivasalla ei huvita, voi tehdä vaikka hyppytreenin autokatoksessa. Tätä tuli kokeiltua joku aika sitten. Naapurit saattoivat katsoa oudoksuen, mutta mitäs sillä niin väliä :)




Meneillään oleva -5kg projektini sisältää salitreenien lisäksi myös aerobista liikuntaa. Aerobisen treenin voi tehdä salitreenin yhteydessä, jolloin se tulee melko luonnollisesti tehtyä salilla sisätiloissa, mutta olen pyrkinyt hoitamaan nuo treenit ulkona raikasta ilmaa imien. Saa nähdä miten talven tulo vaikuttaa tähän asiaan. En ole lainkaan talvi-ihminen, mutta täytyy yrittää ottaa itseään niskasta kiinni kelistä riippumatta :)

Mukavia ulkoiluhetkiä!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Porrastreeniä kauniissa maisemissa

Jos haluaa pohjelihakset takuuvarmasti kipeäksi, kannattaa lähteä treenaamaan portaisiin. Mutta jos viimekertaisesta porrastreenistä ei ole hirveän kauan aikaa, niin sitten porrastreenistä saa kipeiden pohkeiden sijaan miellyttävän treenatun olon ja seuraavana päivänä rappusten kulkeminenkin onnistuu ilman voihkintaa :)


Porrastreenissä on paljon hyviä puolia:
  • Se on kokonaisvaltainen jalkatreeni
  • Myös yläkroppaa pystyy treenaamaan portaita hyödyntäen
  • Syke nousee ylös nopeasti ja treenin ei tarvitse olla pitkäkestoinen ollakseen tehokas
  • Portaiden lisäksi ei tarvita mitään välineitä 
  • Se on mahdollista kenelle tahansa, eikä tarvita esim. kuntosalin jäsenyyttä
  • Jos valitsee treenipaikaksi ulkona sijaitsevat portaat,  niin kaupanpäälliseksi saa raikasta ulkoilmaa ja pirtsakan olon


Porrastreeni voi äkkiseltään kuulostaa tylsältä, mutta jos pelkän perustikkaamisen sijaan haluaa vaihtelua treeniin, niin vain mielikuvitus on rajana. Mielikuvitus ei kuulu minun vahvuuksiini, mutta silti tulee mieleen monia tapoja:
  • Juokse portaat ylös jokaista askelmaa käyttäen
  • Juokse portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
  • Kävele portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
  • Kävele portaat ylös askelkyykäten joka toista askelmaa käyttäen
  • Kävele portaat ylös sivuttain joka toista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös jokaista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös joka kolmatta askelmaa käyttäen (jos voima jaloissa riittää)
  • Hypi portaat ylös luisteluhypyillä
  • Hypi vuorojaloin paikallaan kahta askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös yhdellä jalalla jokaista askelmaa käyttäen
  • Hypi portaat ylös yhdellä jalalla joka toista askelmaa käyttäen (jos voima jaloissa riittää)
Vaikkapa näistä tavoista voi koota itselleen sopivan setin ja toistaa sen esimerkiksi 3-5 kertaa. Halutessaan kipuamisten väliin voi portaiden ylä- tai alapäässä pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä, jolloin syke vähän laskee ja seuraavaan kipuamiseen löytyy taas enemmän puhtia. 



Innostuin porrastreenistä muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt treenaamassa. Tämäkin treeni on mukavampaa porukassa ja onnekseni olen saanut viime aikoina seurakseni 1-3 hyvää ystävääni. Treenikaveri edessä kiinni kirittävänä tai takana niskaan hengittämässä antaa kummasti lisää potkua jalkoihin. Jo pienikin vauhdin lisäys nostaa syketasoa yllättävän paljon. Ja toisaalta, jos kisailu ei nappaa, niin portaissa voi hyvin treenata yhdessä, vaikka vauhti olisikin erilainen.

Lauantaina kävimme isännän ja pikkumiehen kanssa lemppariportaissani Naantalin Kuparivuorella. Puiset portaat laskevat alas meren rannalle ja päättyvät laituriin, josta kesäisellä kelillä voi vaikka hypätä uimaan treenin päätteeksi. Tällä kelillä uiminen ei käynyt mielessä, mutta maisemia ihailimme, ihmettelimme tyyntä merta ja vähän harmittelimme sitä, että vene tuli nostettua talviteloille muutama päivä sitten.

Pikkumies veteli päiväuniaan portaiden yläpäässä ja me kävelimme vuorotellen portaat alas ja kipusimme ylös milloin milläkin tavalla. Päälle vielä reipas kävelylenkki pururadalla. Tuli tehtyä hyvä treeni ja samalla vietettyä mukavaa aikaa yhdessä.


Vastapäisellä rannalla Sauli ei näyttänyt olevan kotona :)


Tänään alkoi Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennus, joten aamu alkoi runsaalla aamiaisella, eikä ainakaan vielä voi valittaa dieetin aiheuttavan nälän tunnetta... ennemminkin päinvastoin :)

Ihanaa syksyistä alkuviikkoa kaikille!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Projektin alkupäivien tunnelmia

Yhteenvetona: alkuinnostus on edelleen voimakas ja fiilis on loistava :)



Tämä ensimmäinen viikko oli tarkoitus soveltaa omassa päässä olevia aiempia treeni- ja ruokaohjeita. Salilla treenasin kuten normaalisti, ensin maanantaina yläkroppaa ja sitten tiistaina alakroppaa, vähän sekalaisesti sen mukaan, mitä välineitä/laitteita sattui olemaan vapaana. Treenikaverini kanssa todettiin, että tuli tehtyä hyvät treenit, vaikkakin tiesimme, että ensi viikolla treenit sen kuin paranevat, kun ryhdytään noudattamaan ammattilaisten ohjeita.

Torstaina ilmestyivät Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennuksen ruoka- ja treeniohjeet ja uteliaasti ryhdyin heti tutkimaan niiden sisältöä. Lupaavalta vaikutti, enkä malttanut olla testaamatta ensimmäistä salitreeniä heti seuraavana päivänä. Treenin jälkeen olin taas vakuuttunut siitä, että ammattilaiset osaavat hommansa. Treeni tuntui tehokkaalta ja fiksusti rakennetulta. Samalla päätin, että otan pitkästä aikaa käyttöön salivihon. Näin tulee aina aloitettua oikeilla painoilla ja saa keskittyä tekemiseen paremmin. Ja onhan se mukava seurata paperiltakin kehittymistä, kun painomäärät toivottavasti vähitellen nousevat. Nykyisellään on tullut liikaa tehtyä suht samoilla painoilla. Kyllähän se lihaskuntoa ylläpitää, mutta kehittymistä ei juurikaan tapahdu.

Tähän ensimmäiseen viikkoon mahtui siis kolme salitreeniä ja sen lisäksi tähän mennessä kolme aerobista treeniä hyödyntäen aurinkoisia syyskelejä. Maanantaina, torstaina ja perjantaina lenkit rattaiden kanssa, pääosin kävellen. Harvoin tulee lähdettyä täältä Naantalista Turkuun lenkkeilemään, mutta kun Turussa kävimme muissa asioissa, niin päätin yhdistää samaan reissuun silakkamarkkinat ja tunnin reippailun jokirannassa. Kyllä kannatti! Jokirannassa on aina kiva kävellä ja Turun linnan puisto oli mahtavassa syksyisessä loistossa.



Tänään lauantaina vielä yksi aerobinen treeni, mahdollisesti porrastreeni, jos portaat eivät osoittaudu liian liukkaiksi, kun mittari näyttää -3 astetta. 

Treenailuun ei siis ole tullut suurtakaan muutosta tuota uutta salitreeniä lukuunottamatta, mutta ruokavalio on kokenut isomman muutoksen. Hyvällä omatunnolla voin sanoa, että mitään epäterveellistä en ole syönyt. Ja olen pyrkinyt pitämään ateriavälit 3-4 tunnin pituisina. Proteiinipatukoihin addiktoituneena on pakko myöntää, että liian moni ateria on tullut korvattua patukalla, mutta niiden määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti aiempiin viikkoihin verrattuna :) Veden juontia olen lisännyt ja sen takia ravannut vessassa paljon. Alla olevassa kuvassa on tämän viikon yleisin ateriani: marjoja ja rahkaa. Nämä annokset maistuivat eilen kävelylenkin jälkeen itselleni ja äidilleni :)

Ruokailun muuttumisen seurauksena kroppa on alkanut puhdistua ja ilokseni voin todeta, että kun projektia on kulunut 6/35 päivää, niin aamupaino on tippunut 1,4kg. Hyvä alku oli odotettavissa, koska viime viikonloppuna tuli herkuteltua. Tästä eteenpäin homma tulee vaikeutumaan ja paino varmastikin ryhtyy jumittelemaan ja välillä vähän nouseekin.


Fiilis on siis hyvä ja motivaatio korkealla. Eikä ihme, koska hyvät tuloksethan ovat mitä mainioin motivaattori. Motivaatioon liittyen voin suositella kuuntelemaan Vertti Harjuniemen haastattelun, johon satuin törmäämään YouTubessa etsiessäni kuunneltavaa kävelylenkille.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan syksyn väriloistosta ulkoillen :)

tiistai 17. lokakuuta 2017

Täydellinen kroppa, kiitos heti

Olisihan se ihanaa asua täydellisessä kropassa. Voisi pukeutua mihin tahansa vaatteeseen ja aina vaatteet istuisivat hyvin. Housut eivät koskaan kiristäisi vyötäröltä, eikä vatsamakkaroita näkyisi kireänkään paidan läpi. Juostessa mikään paikka ei hölskyisi, vaan tuntisi itsensä timmiksi mimmiksi.


Kaikki tuo on saavutettavissa, mutta ollaan realisteja ja todetaan, että kaikkien naisten vartalot eivät ole muokattavissa esimerkiksi Rita Niemi-Mannisen kaltaisiksi täydellisiksi veistoksiksi. Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa omanlaisensa kiinteä kroppa, mutta miksi se on monille niin vaikeaa? Tuloksia pitäisi saada heti, mielellään selvästi näkyviä ja pysyviä muutoksia. Ja mielellään siten, ettei tarvitsisi kovasti hikoilla, ja saisi kuitenkin halutessaan herkutella, ainakin iltaisin tai edes viikonloppuisin :D

Itse olen yksi niistä monista normaalipainoisista suomalaisista naisista, jotka ovat oikeastaan aina jonkinlaisella dieetillä, ja pääosan ajasta ilman kovin selkeitä tuloksia. Minulle ei ole suotu luonnostaan hoikkaa vartalotyyppiä, vaan joudun tekemään töitä normaalipainossa pysymisen eteen. Liikuntaa harrastan varmasti keskimääräistä enemmän, 3-7 kertaa viikossa. Punttisalia, kävelyä, porrastreeniä, joskus juoksua (lentopallosta olen jo toista kautta kestävällä tauolla). Olen käynyt läpi muutamat Fitfarmin nettivalmennukset ja niistä olen omaksunut perusterveellisen ruokavalion osaksi elämäntapaani, mutta rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että noudatan sitä ehkäpä noin 60% ajasta.

Lähes päivittäinen liikunta ja pääosin terveellinen ruokavalio auttavat minua pysymään kohtuullisessa kunnossa ja niiden avulla pääsin eroon lähes kaikista raskauskiloistakin. Mutta kohtuullinen kunto ei tätä haaveilijaa tyydytä, vaan haluan päästä erittäin hyvään kuntoon ja haluan olla tyytyväinen peiliin katsoessani. Tosin en tiedä olisinko siltikään tyytyväinen, vaikka isojakin muutoksia onnistuisin saavuttamaan... ainahan ihminen haluaa enemmän ja enemmän :)


Tuo riittäköön alustukseksi... ja sitten itse asiaan. Täydellinen kroppa varmastikin pysyttelee aina jossakin takaraivossa pidemmän tähtäimen haaveena, mutta lyhyemmän tähtäimen tavoitteeksi olen nyt ottanut viiden ylimääräisen kilon hävittämisen viiden viikon aikana. Ja tämä projektini alkoi eilen :)

Ihana pikkumiehemme syntyi tammikuussa ja helmikuun lopulla pystyin aloittamaan treenaamisen vähitellen. Kevään ja alkukesän aikana karisi mukavasti noin 17 kiloa, mutta sitten tuli kesä ja iso kasa tekosyitä, joilla perustelin itselleni epäterveellisempää syömistä. Sen seurauksena viimeiset kolme kiloa ovat jääneet kummittelemaan pääosin vatsan, lantion ja reisien tienoille. Tarkka lukija varmastikin huomasi, että tulin juuri kirjoittaneeksi, että raskauskiloja on jäljellä kolme ja tavoitteena on nyt viiden kilon karistaminen. Tämä kuvaa luonnettani melko hyvin :)

Muutamaa päivää pidempää liikuntataukoa en ole pitänyt aikoihin, sillä nautin urheilusta sen verran paljon, että pääkoppani joutuu koetukselle, jos en pääse hikoilemaan. Ainoa pidempi liikuntatauko viime vuosien aikana on ollut raskauden kolme viimeistä kuukautta, jolloin olin ehdottomassa liikuntakiellossa. Liikuntaosio on siis melko hyvässä jamassa määrän suhteen, mutta laadullisesti löytyy varmasti parannettavaa.

Isoimmat epäkohdat löytyvät syömisestä. Sanotaan, että laihdutuksessa liikunnan rooli on noin 20-40 prosenttia ja loppuosa liittyy siihen, mitä ihminen laittaa kurkustaan alas. Vaikka syön noin 60 prosenttisesti siten kuin pitäisi, niin eipä ole ihme, ettei tuloksia tule, kun ruokavalion merkitys on noin suuri.

Ruokavalio siis kuntoon 99-100 prosenttisesti ja tarkempi ote liikunnan laatuun, niin eiköhän tuloksia ala taas tulla. Jee!! :)

Minimoidakseni sen riskin, että tämä alkuinnostus lopahtaisi muutaman päivän sisällä, päätin osallistua viikon päästä alkavaan Fitfarmin "Viimeiset 5 kiloa" -nettivalmennukseen. Se sopii tähän projektiini kuin nenä päähän ja antaa varmasti lisäpotkua ja ohjeet järkevään tekemiseen. Netistä löytyvän kuvauksen perusteella tuo valmennus pitää sisällään kolme koko kropan salitreeniä viikossa, mikä kuulostaa yllättävän vähältä. Mutta hyvä niin, koska tuohon määrään pystyi sitoutumaan myös hyvä ystäväni, jonka sain houkuteltua mukaan tähän projektiin ainakin salitreenien osalta. Treenaaminen kaksin on aina mukavaa. Mielenkiinnolla odotan torstaita, jolloin tarkemmat ohjeet pompsahtavat valmennuksen nettisivulle osallistujien tutustuttaviksi.

En luonnollisestikaan voi jakaa tuon valmennuksen yksityiskohtaisia ohjeita, mutta muilta osin projektini kuulumisia ja mietteitä voi seurailla täällä blogissa tulevien viikkojen aikana :)


Mukavaa ja energistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Nuoret siivoavat useammin

Selaillessani edellislauantain Aamuset-lehteä (juu kyllä, vähän myöhässä) pysähdyin lukemaan tarkemmin artikkelia, jonka mukaan nuoret siivoavat useammin. Mielenkiintoista, miksiköhän on näin ja kuka niin väittää?

Artikkelin mukaan nuoret pitävät siivouksesta vanhempia ikäluokkia enemmän ja myös siivoavat useammin. Artikkelissa viitataan tutkimukseen, jonka on teettänyt Serla kesäkuussa 2017. Tutkimuksen mukaan nuoret suhtautuvat siivoukseen positiivisesti, koska palkintona siitä odottaa puhdas koti. Siivouksesta itseä palkitaan myös kukilla, hyvällä ruoalla tai leffaillalla.

Kyllä tuo tutkimustulos kuulostaa ihan uskottavalta. Ja on aika hienoa, että muutosta on tapahtunut tuohon suuntaan.


Itse olen aina arvostanut siisteyttä, mutta erityisesti nyt äitiyslomalla olen todennut, että mitä enemmän kotona viettää aikaa, sitä tärkeämmäksi kokee kodin puhtauden ja siisteyden.

Pienestä pitäen olen ollut järjestelijä. Vaatteet pitää laittaa järjestykseen kaappiin, lehdet pitää olla kauniisti pinoissa (jos niiden ylipäätään on pakko olla näkyvillä), kengät pitää nostaa heti kenkätelineeseen, kaikki ylimääräinen kama tulee korjata pois silmistä jne. Kun tavarat on järjestyksessä, niin mieli lepää ja silloin pystyn rauhoittumaan ja rentoutumaan. Käytännön arjessa tuo kaikki ei aina toteudu, ja tiedostan, että se aiheuttaa turhanpäiväistä stressiä. Aiemmin olen ajatellut, että minkäs sitä luonteelleen mahtaa... mutta nyt kun lattialla kierii pikkumies levitellen lelujaan ympäri kämppää, on asiaan pitänyt opetella suhtautumaan vähän rennommin :) Toisaalta, kun lattiapinta-ala täyttyy leluista, niin muuhun siisteyteen täytyy kiinnittää enemmän huomiota, ettei kokonaisuus muodostu liian suureksi kaaokseksi. Kun lelut kerää pois pikkumiehen nukkumaanmenoaikana, niin silloin päivän voi aloittaa ja lopettaa tyytyväisin mielin. Ja kunhan pikkuinen oppii kävelemään, niin lelujen kerääminen omille paikoilleen tulee olemaan ensimmäisiä opeteltavia asioita :)


Entäpä sitten järjestys vs puhtaus? Jos aika ei riitä kaikkeen, niin priorisoin järjestyksen. Pölypalleroita saattaa löytyä pöytien alta ja ovien takaa, enkä koe sitä yhtä häiritsevänä kuin esimerkiksi keittiön tasoilla lojuvia astioita tai tuolien karmeille jätettyjä vaatteita. Tosin nykyään imurin varteen on pakko tarttua useammin, ettei pikkumies ole yltäpäältä pölyssä lattioita nuohotessaan. Lattioiden pesuakin on pitänyt harrastaa vähän useammin ainakin pikkumiehen lempipaikkojen osalta, koska hänestä lattian tunnusteleminen kielellä on kovin hauskaa puuhaa... Yök :D

Imuroinnista tuli muuten mieleeni, että olen äärettömän tyytyväinen viime jouluna lahjaksi saamaani varsi-imuriin! Onneksi satuin ennen joulua mainitsemaan lahjatoivomukseni ystävälleni, joka neuvoi toivomaan sellaista imuria, joka on ihan oikeasti tehokas. Markkinoilla on kuulemma paljon hyväksi mainostettuja, mutta todellisuudessa aika tehottomia vempaimia. Pukki oli sitten valinnut Powerista tällaisen, myös ulkonäöltään minua miellyttävän imurin, joka on osoittautunut oikein hyväksi:


Kun keskuspölynimurin pitkän letkun esiin ottaminen ei houkuttele (eli aika usein), niin pikasiivous hoituu näppärästi tuolla varsi-imurilla :)


Unelmana aina siisti koti.... Täysin mahdotonta :D mutta pienillä jokapäiväisillä pikasiivouksilla ja säännöllisillä isommilla siivouksilla voi päästä lähelle unelmaa. Ja kuten lehtiartikkeli ehdottaa: siivousmusiikkia taustalle soimaan, niin homma sujuu mukavammin :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Instagramin lumoissa

Kun alkukesästä aloitin kirjoittelemaan blogia, ajattelin sen olevan mukava uusi harrastus, johon äitiyslomalla löytyy ajoittain aikaa pikkumiehen nukkuessa tai leikkiessä itsekseen. Ja ajattelin myöskin, että blogin kautta pystyn hyödyntämää innostustani valokuvaukseen.

Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että päiväunien aikaan olen mieluummin laittanut kuulokkeet korviini ja lähtenyt rattaiden kanssa kävelylenkille. Ja kun pikkumiehen unet ovat lyhentyneet kolmesta tunnista yhteen tai kahteen tuntiin, niin eipä siinä pitkän lenkin lisäksi juuri muuta ehdi. Ja niinä aikoina, kun pikkumies nykyään jo viihtyy hetkellisesti itsekseen leikkien, aika kuluu pääosin kotitöiden merkeissä.

Päivän rauhallisin hetki ajoittuu meillä monesti aamiaisen jälkeiseen aikaan, jolloin pikkumies viihtyy hyvin syöttötuolissa tutkiessaan lelujen pieniä yksityiskohtia ja häärätessään mummilta saadun, pikkumiehen enon ikivanhan leikkipuhelimen kanssa. Teoriassa tuolloin voisi ehtiä kirjoittelemaan blogia, mutta käytännössä kuitenkin jatkuva lelujen nostaminen lattialta ja pikkumiehen kovaääniseen höpötykseen osallistuminen katkaisee ajatusta sen verran usein, että järkevän tekstin tuottaminen on melko mahdotonta :)



Mutta blogin myötä olen tutustunut aiempaa enemmän myös Instagramiin. Aktiivinenkaan Instagram-tilin päivittäminen ei vaadi samalla tavalla keskittymistä kuin blogi, joten se soveltuu tähän elämäntilanteeseen helpommin. Aikaa se kyllä vaatii, mutta erilaista aikaa... Ei haittaa, vaikka homma keskeytyy. Yksi postaus vaatii vain lyhyen tekstin ja yhden kuvan, joten pienessäkin ajassa saa aikaan jotain julkaisukelpoista, eikä ainoastaan luonnostilassa roikkuvia blogipostauksia :)

Kuten tämän blogin Instagram-tiliä tai Facebook-sivua seuraavat hyvin jo tietävät, hyödynnän noita aamupäivän pieniä rauhallisia hetkiä nättien aamiaisten väsäilyyn :) Kyllähän tuon ajan voisi varmasti fiksumminkin käyttää, mutta jostain syystä olen hurahtanut sommittelemaan aamiaisannoksia ja rakentamaan kuvista omanlaistani IG-feediä.

Alussa postailin Instagramiin vähän kaikenlaisia kuvia. Sitten keskityin ruokiin ja kukkiin ja sittemmin olen keskittynyt lähinnä smoothie-tyyppisiin aamiaisiin ja välipaloihin. Kovasti mieli tekisi myös muunlaisten kuvien julkaisuun siellä Instassa ja niitä varten olen suunnitellut toisen tilin perustamista. Saa nähdä tuleeko sellainen tässä joku päivä tehtyä :) Mutta tällä hetkellä löytyy vain yksi tili: @unelmaajaunelmia. Tässä sieltä muutamia maistiaisia:












Pahoittelut niille blogini seuraajille, jotka ovat toivoneet ahkerampaa kirjoitustahtia. Ehkä jossain vaiheessa aikaa kirjoittamiselle löytyy enemmänkin, mutta pienempinä annoksina puuhasteluani voi seurata tuolla Instagramissa :) Satunnainen blogin kirjoittelu ilman aikataulupaineita ja valokuvien napsiminen ja postailu on juuri sellainen mukava harrastus, joka tyydyttää tämän äitiyslomalaisen tarvetta johonkin omaan puuhasteluun. Kirkkaimpana ja rakkaimpana päiviäni sulostuttaa kuitenkin tuo ihana pikkumies, joka taitaa juuri heräillä terassilla päikkäreiltään. Tänään vettä tulee sen verran reippaasti taivaalta, että kävelylenkki ei houkutellut tippaakaan :)

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

P.S. Suosittelen Instagramia teillekin, jotka ette vielä siihen maailmaan ole tutustuneet :)
Linkki: Instagram