torstai 18. tammikuuta 2018

Ihana kamala lihaskipu

Kuntoiluprojektin aloitus jäi viime viikolla odottelemaan yskän katoamista. Vasta edellispäivänä uskaltauduin ensimmäistä kertaa salille kokeilemaan, josko pieni sykkeen nousu ei enää aiheuttaisi monen minuutin pituista yskäkohtausta. Suoriuduin mielestäni yllättävän hyvin, vaikkakin muutamia pitkiä katseita kohtasinkin välillä köhiessäni. Omassa mittapuussani nuo yksittäiset pienet yskäisyt olivat kuitenkin vain pieniä rippeitä jo taltutetusta taudista ja olo oli niin hyvä, ettei jälkitautien vaaraa mielestäni ollut. Ja koska kukaan kotonakaan ei ole tartuntaa saanut, niin enpä usko aiheuttaneeni kellekään hallaa salivisiitilläni.




Treeniohjelman mukaan kaikki sarjat tulisi viedä failureen asti, mutta tässä asiassa annoin toipuvalle kropalleni armoa. Siitä huolimatta vuodenvaihteen kiireiden ja flunssan aiheuttama tauko teki sen, mitä osasin odottaakin - nyt liikkuminen sattuu! :) Hymiö sopii tähän yhteyteen hyvin, sillä tuo lihaskipu on sekä ikävää, että ihanaa. Pingviinikävely, vaivalloinen kipuaminen portaissa ja hitaat ylösnousut sohvalta eivät tietenkään tunnu mukavilta, mutta aivan ihanalta tuntuu ajatus siitä, että nyt lihakset ovat taas joutuneet töihin ja seuraavilla kerroilla tuntuu aina vaan vähemmän.



Voimatreeni rikkoo lihasta. Palautuessaan treenistä lihas korjaantuu ja sitä myötä kehittyy. Vaikka kropan kipeytyminen ei ole treenin tehokkuuden mittari, niin kyllähän hyvä treeni hetkellisesti tuntuu kropassa. Tuo tunne on kuitenkin aika erilaista kuin tauon jälkeisen treenin aiheuttama kipu. Ja hyvä niin, sillä olisi aika ikävä treenata, jos joutuisi jatkuvasti harrastamaan pingviinikävelyä.

Säännöllinen venyttely on (tai olisi) hyväksi, mutta tämän hetkisessä olotilassani ajatus venyttelemisestä tuntuu lähinnä huvittavalta. Jo pelkästään normaali istuma-asento tuntuu venytykseltä. Mutta ehkäpä siitäkin on jotain hyötyä. Taidanpa istahtaa hetkeksi lattialle taivuttelemaan tätä kankeaa kehoa, ja huomenna sitten taas uudella innolla salille, toivottavasti vähän vetreämpänä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja treeni-iloa teille muillekin, jotka olette syystä tai toisesta pitäneet taukoa treenaamisesta. Pian ne ensijumit tulee taltutettua ja sitten pääsee taas nauttimaan paremmin treenin tuomasta hyvän olon tunteesta :)


- Piia

maanantai 8. tammikuuta 2018

Uusi projekti alkaa taas: Än yy tee ...kohta

Uusi vuosi ja uudet dieetit :) Tai ei niinkään uusi dieetti, vaan loppuvuonna hyväksi havaittu Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennus. Olin niin tyytyväinen tuohon valmennukseen, etten nähnyt mitään syytä, miksi en lähtisi siihen uudelleen mukaan. Tuon projektin päätyttyä kirjoittamiani mietteitä voi lukea postauksesta "Mihin katosi 5 viikkoa".

Ostin valmennuksen uudelleen heti, kun tuli tieto, että uusi setti alkaa alkuvuonna. Viime viikkoina on kyllä tullut vastaan paljon muitakin varmasti hyviä vaihtoehtoja, joita olisi ollut mielenkiintoista kokeilla. Nettivalmennuksille on nyt otollinen aika, kun iso osa ihmisistä on taas tehnyt perinteiset uudenvuodenlupaukset kuntoilun aloittamisesta tai lisäämisestä.

Muista vaihtoehdoista houkuttelevimmalta kuulostavat Nanna Karalahden Hero-valmennukset ja Tikiksen Kesäkuntoon-valmennus. Ehkäpä jossain vaiheessa kokeilen vielä noitakin, mutta nyt seuraavat neljä viikkoa syön ja treenaan tuttuun tapaan Bullin ohjeiden mukaan.



Valmennuksen ruokaosiossa ei ole lähdetty keksimään pyörää uudelleen, vaan samoilla ohjeilla mennään. Ja miksipä ei. Tuo ruokavalio sisältää perusraaka-aineita ja vaihtoehtoja on annettu riittävästi. Mielellään sitä lähtee taas noudattamaan joulun ja vuodenvaihteen herkuttelujen jälkeen. Viimekertaisen valmennuksen loputtua kuvittelin, että jouluna sallin itselleni pari vapaasyöntipäivää, mutta muutoin jatkan terveellisellä tiellä. Eihän se kuitenkaan ihan noin sitten mennyt... Pakko myöntää, että olen taas lipsunut enemmän kuin piti, mutta ilokseni olen voinut todeta, että vaikutukset ovat olleet aiempaa lievempiä. Jouluisin minulla on ollut tapana kerätä helposti massaa muutama ylimääräinen kilo, mutta nyt en saanut edes yhtä kokonaista kiloa. Luulenpa, että syy löytyy siitä, että valmennuksen ruokavalion ansiosta kroppa on saatu paremmin käyntiin, jolloin se selviytyy aiempaa paremmin myös ajoittaisista epäterveellisestä aterioista (ja karkki- ja sipsipusseista). Loputtomiin nuo vaikutukset tuskin kuitenkaan kantavat, joten nyt on hyvä aika skarpata uudelleen.

Tuttujen ruokaohjeiden noudattaminen jatkui tänään aamulla. Treenit sen sijaan saavat vielä odottaa hetken, sillä olen ollut flunssan kourissa muutaman päivän, ja haluan palautua siitä ensin kunnolla. Vaivana on lähinnä yskä, joka valvottaa öisin, vaikeuttaa puhumista päivisin ja on vetänyt olon aivan naatiksi. Hengästyminen ei siis tule kuuloonkaan tässä kunnossa. Mutta uusittuja treeniohjeita olen innolla tutkinut ja opetellut, jotta salilla saa sitten keskittyä tekemiseen ohjeiden ihmettelyn sijaan.

Tsemppiä teille kaikille, joilla nyt tänään alkoi jokin valmennus!

Ja ihanaa maanantaita ihan kaikille :)

perjantai 5. tammikuuta 2018

2017 vuosikatsaus

Useammassa blogissa on näin vuodenvaihteen jälkeen vastailtu kaikenlaisiin kysymyksiin vuodesta 2017. En ole aiemmin kirjoitellut näin laajasti omasta elämästäni ja ajatuksistani, mutta ajattelin, että miksipä ei. Vähän vaihtelua kuntoilupainotteisiin kirjoituksiin. Nappasin kysymyspatteriston Valkoinen Harmaja -blogista ja jätin muutamia kysymyksiä pois, koska tämänhetkinen elämäntilanteeni olisi johtanut useammassa kysymyksessä samantyyppiseen vastaukseen, mikä olisi ollut tylsää luettavaa.


1. Mitä sellaista teit vuoden 2017 aikana, jota et ole aiemmin tehnyt?

Synnytin lapsen. Ja luonnollisesti tähän samaan aihepiiriin liittyen tein paljon muitakin asioita, joita en ole aiemmin tehnyt. Vuosi on tuonut tullessaan käsittämättömän paljon uutta.



Ryhdyin myös kirjoittamaan tätä blogia ja tein ensimmäistä kertaa julkisen Instagram-tilin, jonka myötä lähes jokapäiväisiin rutiineihin on tullut aamupala-/välipala-annosten "stailaus" ja valokuvaaminen.



2. Oletko kyennyt pitämään uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

Viime vuodenvaihteessa elettiin vaikean raskauden loppuvaiheita, enkä siinä jännittävässä tilanteessa tullut tehneeksi lupauksia.


3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?

Kyllä, se kaikkein rakkain ja tärkein - oma poikani. Monille äideille tulee vauvavuoden aikana uusia tuttavuuksia kaikenlaisissa äitilapsitapaamisissa, mutta meillä aika on kulunut niin mukavasti, etten ole ehtinyt kaipailla uusia aikuisia ihmisiä elämääni. 


4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En onneksi.


5. Missä maissa vierailit?

Tykkään kovasti matkustelusta, mutta viime vuonna pysyttelimme Suomen rajojen sisäpuolella. Syksyllä kävimme laivaristeilyllä, mutta sitä ei taideta laskea ulkomaanvierailuksi. Ajoittain olen selaillut matkatoimistojen sivuja ja pohdiskellut, että minkälainen reissu olisi optimaalinen tässä uudessa elämäntilanteessa, pikkumiehen kanssa. Aiemmin olen vältellyt suomalaisten suosimia hotelleja ja ylipäätään matkatoimistojen järjestämiä matkoja, mutta nyt ne ovat alkaneet kuulostaa hyviltä vaihtoehdoilta. Ehkäpä nyt alkaneena vuonna pääsemme aurinkolomalle, toivottavasti.


6. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Toivoin pääseväni parempaan fyysiseen kuntoon. Yli 12 viikon pakkolepo, josta 7 viikkoa sairaalassa, vaikutti yllättävän paljon toipumiseen. Raskauden aikana painoa kertyi varmastikin enemmän kuin olisi kertynyt ilman tuota lepoaikaa. Fyysinen kunto tipahti pohjalukemiin. Reilu vuosi sitten jo pelkästään 100 metrin kävely tai kyykyssä käyminen tuotti vaikeuksia, joten siihen verrattuna pääsin kuluneen vuoden aikana huippukuntoon :)



7. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Saan olla kiitollinen, koska yhtä pientä flunssaa lukuun ottamatta olin koko vuoden terveenä.


8. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

En ole pitänyt kirjaa siitä, paljonko rahaa on mennyt mihinkin, mutta suuri osa menoeristä on liittynyt uuteen perheenjäseneeseen. En ole ainakaan vielä oppinut hyödyntämään kirpputoreja, mikä näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut järkevää, kun katselee pieneksi jääneiden vaatteiden kasoja. 


9. Mikä oli paras ostoksesi?

Paras ostos oli varmastikin Bumbleride Speed -juoksurattaat, jotka toimivat alkuun vaunuina ja sittemmin rattaina. Etsin mieleisiä vaunuja pitkään, enkä ensin löytänyt omiin kriteereihin sopivaa kulkupeliä ollenkaan. Halusin fiksun näköiset, kävely- ja juoksulenkkeihin sopivat vaunut, jotka olisivat mahdollisimman kapeat ja ketterät myös kaupoissa kärrytellessä. Ja lisäksi kriteereihin kuului tilava säilytystila, koska minulla on aina mukana tavaraa enemmän kuin tarpeeksi. Onnekseni sain hyvää palvelua Ozbabyssä, jossa myyjä kuunteli toiveitani ja totesi, että valikoimaan oli tulossa nuo Bumbleride Speedit, jotka vastasivat kuvaustani täydellisesti. Tuohon hankintaan olen ollut kaikin puolin tyytyväinen.



10. Vuoteen 2016 verrattuna oletko 

Onnellisempi vai onnettomampi?

Ehdottomasti onnellisempi. Olin onnellinen myös vuonna 2016, mutta se vuosi sisälsi paljon jännitystä, epävarmuutta, huolta ja suuria toiveita, jotka sitten toteutuivat alkuvuonna 2017.


Laihempi vai lihavampi?

Riippuu siitä, mitä aikoja vuosista vertaillaan :D Vuoden 2016 alkukesästä olin suurin piirtein samoissa mitoissa kuin 2017 loppuvuodesta.


Rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi. Äitiysvapaa ja hoitovapaa eivät tunnetusti ole kovin hohdokasta aikaa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna.


11. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisin toivonut enemmän aikaa tämän blogin kirjoitteluun. Tämä on mukavaa puuhaa, mutta aika ei vain riitä kaikkeen ja kun jostain tekemisestä pitää luopua, niin blogi karsiutuu yleensä listalta ensimmäisten joukossa.


12. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Somessa olisin voinut roikkua vähemmän. Esimerkiksi nukkumaan mennessä kännykän olisi voinut useammin laittaa heti yöpöydälle.


13. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua vietimme perinteiseen tapaan meillä kotona ja aloitimme joulun vieton jo aatonaattona. Sopivasti jouluhärdelliä sukulaisten kanssa, vähän rauhallisempaa oleilua oman perheen kesken ja sitten vielä äidin ja isoäidin luona kyläilyä. 



Juhannus vietettiin poikkeuksellisesti perheen kesken, rauhallisissa merkeissä pikkumiehen kanssa puuhastellen.


14. Rakastuitko vuoden aikana?

Kyllä. 10.1.2017 klo 21.30, jolloin sain syliini täydet 2 kiloa puhdasta kultaa.


15. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisemman?

Lottovoitto. Se jäi edelleen saamatta viime vuonna.


16. Mikä piti sinut järjissäsi?

En näe syytä miksi en olisi pysynyt järjissäni. Vauvavuosi oli omalla tavallaan rankka, mutta posiviitiset asiat painoivat vaakakupissa niin paljon enemmän, etteivät unettomat yöt, edelleen jatkuva jännetupintulehdus ja oman ajan vähyys päässeet keikauttamaan mielialaa negatiivisen puolelle. Melko säännölliset salitreenit toivat mukavaa vaihtelua kotona oleiluun ja kohensivat sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Noista vapaahetkistä olen kiitollinen isännälle.


17. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Trumpin valinta presidentiksi. Se laittoi miettimään muuttunutta maailmaa.


18. Ketä tai mitä kaipasit?

Ajoittain kaipasin lentopalloa ja pelikavereita. Olen koskenut palloon viimeksi vuoden 2016 keväällä. Myös työkavereita ja työhaasteita kaipasin välillä. Tuntuu siltä, että vauvavuosi on heikentänyt muistiani ja ongelmanratkaisukykyäni. Toivottavasti nuo asiat korjaantuvat joskus sitten, kun uni ei enää keskeydy useita kertoja yössä.


19. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Mieheni ja ystäväni. Loppukesällä mieheni onnistui järjestämään synttärilahjaksi yllätysillallisen ja teatteri-illan hyvien ystäviemme kanssa pikkumiehen jäädessä äitini hoiviin.



20. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteeksi vuodelle 2018?

- Nautin hoitovapaa-ajasta täysin siemauksin.

- Panostan hyvinvointiini - ajattelen lapsen lisäksi myös omaa itseäni silloin kun se on mahdollista.

- Panostan myös parisuhteeseemme.

- Olen kesään mennessä hyvässä fyysisessä kunnossa.

- Lähdemme lomamatkalle johonkin lämpimään paikkaan.


Yhteenvetona voin todeta, että vuosi 2017 oli tämänhetkisen elämäni paras vuosi. Suuri unelmani omasta lapsesta ja perheestä toteutui. Vuoteen mahtui myös kaikenlaista muuta mukavaa (esimerkiksi hyvä ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian toimia kaasona yhdessä toisen hyvän ystäväni kanssa), mutta eihän tuota isoa lapsiasiaa voita mikään. Toivottavasti kukaan teistä lukijoista ei kokenut yliannostusta tästä äitiyden hehkutuksesta :)



Mukavaa alkuvuotta kaikille!

- Piia