Suurimmat himot

Dieetit sisältävät kieltoja. Ei saa syödä sitä ja tätä. Ja toisaalta pitää tehdä sitä ja tätä. Pitää olla samaan aikaan aktiivinen ja mieleltään vahva, jotta pystyy välttämään herkulliset houkutukset. Jopa niin sanotut tavalliset ruoat ovat osittain kiellettyä.

Mitä pidempi dieetti, sitä enemmän kaikkea kiellettyä alkaa tehdä mieli. Vai alkaako? Erityisesti sokerin himo on monella dieetin alussa suuri, mutta sanotaan, että kroppa tottuu sokerittomuuteen ja muutaman päivän tai viimeistään parin viikon päästä sokeria ei edes kaipaa. Oman kokemukseni mukaan tämä pitää paikkansa, mutta vain osittain. Kroppa ei kaipaa sokeria, mutta en voi väittää, ettenkö himoitsisi omaa osuuttani irtsaripussista, kun joku sellaista vieressäni tyhjentää.

Tämän dieetin vaikeimmat hetket ovat liittyneet isänpäiväksi isännälle ostamaani isoon irtokarkkipurkkiin. Kävin poikkeuksellisesti oikein irtokarkkikaupassa valitsemassa aivan ihanan tuoreita karkkeja ison purkillisen. Vaikka välttelin omia lemppareitani ja valikoin purkkiin isännän lemppareita, kuola valui jo kaupassa. Kotiin päästyäni piilotin purkin vaatehuoneeseen ja siellä se vaani minua aina, kun käväisin hakemassa tai viemässä vaatteita. Purkin kansi ei ollut suljettu punnitustarralla, kuten yleensä irtokarkipussit. Pohdiskelin, miten helppoa olisi ollut napata vaikkapa vain yksi karkki. Kukaan ei olisi tiennyt, kukaan ei olisi huomannut. Kukaan muu ei edes tiennyt purkin olemassa olosta, joten olisin aivan hyvin voinut tyhjentää sen. Mutta miksi?

Salanapsimispohdintani päätyivät aina siihen tulokseen, etten hyötyisi yhtään mitään siitä, että antaisin periksi mieliteoille. Olen dieetillä itseni takia, oman itseni hyvinvoinnin ja  paremman olon takia. Miksi siis huijaisin itseäni ja siten vaikeuttaisin tavoitteen saavuttamista. Hetkellinen nautinto vaihtuisi heti seuraavassa hetkessä huonoksi omatunnoksi ja tuo huono omatunto kestäisi paljon kauemmin kuin karkin aiheuttama nautinto. Nyt tuo purkki on jo onneksi tyhjennetty, muiden kuin minun toimesta :)

Tänään Wiklundilla käydessäni minut pysäyttivät ovensuussa olevan kahvilan macaronsit. Ihailin niitä hetken, nappasin valokuvan ja jatkoin matkaani. Vaikka ne kauniita olivatkin, niin niitä ei oikeasti tehnyt edes mieli. Olin kovin tyytyväinen :)

Raision Myllyssä tulee käytyä aika usein ja siellä minun heikko kohtani sijaitsee vähän liiankin keskeisellä paikalla, Myllyn torilla. Siellä It's Pure myy jogurtti- ja suklaapäällystettyjä pähkinöitä, marjoja ja lakuja. Slurps! Mutta viime viikkoina olen päättäväisesti kävellyt houkuttelevien laarien ohi.

Koko elämä ei tietenkään voi olla itsensä kanssa taistelua, vaan itselle pitää sallia erilaisia elämän nautintoja aina silloin tällöin. Mutta kun kyse on muutaman viikon dieetistä, niin sen kyllä selviää ilman herkuttelua.

Sokeristen herkkujen lisäksi kieltolistalla on paljon muutakin. Kielletyistä suolaisista  ruoista kaipaan eniten kunnollista juustoa. En välttämättä mitään kaikkein rasvaisinta, mutta edes vähärasvaista Oltermannia. Uunissa lämmitetty yrttivoipatonki ja sen päälle juustoa. Oih. Onneksi kuitenkin olen keksinyt tavan tyydyttää tuon himon terävintä kärkeä dieetin sallimin keinoin. Lämpimiä Real-leipiä tomaatilla, pizzamausteella, mustapippurilla, suolalla, vähärasvaisella fetalla ja vähärasvaisella Aamupala-juustolla kuorrutettuna. Eihän se vedä vertoja yrittivoipatongille, mutta maistuu hyvältä ja vatsan täyttyessä se saa patongin unohtumaan.

Mutta nyt herkutteluajatukset pois mielestä, pipo päähän, ulos lenkille ja sitten lasillinen Pepsi Maxia palkinnoksi :)

Mukavaa tiistai-iltaa!

Tehoa salitreeniin

Meneillään olevan valmennuksen ansiosta olen useaan kertaan parin viime viikon aikana pysähtynyt pohtimaan treenin, erityisesti salitreenin tehokkuutta. Olen käynyt salilla useita vuosia tehden välillä jonkin valmennuksen mukaisia treenejä, mutta useimmiten kuitenkin tehnyt mitä milloinkin on huvittanut tehdä. Viime aikoina, ennen tätä nykyistä valmennusta, tein pääsääntöisesti kaksijakoista alakroppa/yläkroppatreeniä, mutta treenien tarkempi sisältö vaihteli fiiliksen mukaan.

Aina, kun noudatan jotakin ammattilaisen tekemää saliohjelmaa, syntyy tuloksia. Olen todennut saman aiemminkin, mutta miksi ihmeessä olen kuitenkin aina vähitellen luisunut "teen mitä tällä kertaa huvittaa" -treeneihin? Usein perustelen itselleni asiaa sillä, että salilla on paljon väkeä eli laitteita ja välineitä on rajoitetusti vapaana. Tai sitten päädymme valitsemaan treenikaverini kanssa vaikkapa vuorotellen mieluisia liikkeitä vähän sillä ajatuksella, että kun kerran olemme ahkerasti salille tulleet, niin ollaan itsellemme armollisia ja tehdään juuri sitä, mitä haluamme tehdä.

Riippumatta siitä, mitä salilla tekee, on se taatusti hyödyllisempää kuin vaikkapa kotisohvalla makoilu. Lihakset joutuvat töihin ja pysyvät kunnossa. Mutta siinäpä juuri onkin se juju: "pysyvät kunnossa". Varmasti jotain pientä kehitystäkin voi tapahtua, mutta en voi väittää huomanneeni erityisen suuria muutoksia tuolla asenteella treenatessani. Ja uskallan väittää, että monella muulla on ihan sama tilanne. Toisinpäin kyllä varmastikin näkyisi... Jos olisin salin sijasta valinnut aina kotisohvan, se varmasti näkyisi kropassa, riippumatta siitä, millä kyljellä milloinkin olisin maannut.

Monelle salilla kävijälle kunnossa pysyminen on päällimmäisenä mielessä, mutta varmasti moni treenaaja havittelee myös kehitystä - jotain näkyvää kehitystä. Kehitystä ei tapahdu viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen samoja liikkeitä ja samoja määriä tehden ja samoja painoja käyttäen. Tarvitaan suunnitelmallisempaa touhua ja itsensä haastamista. Kehittyminen vaatii treeniä epämukavuusalueella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että treenaamisen pitäisi olla epämukavaa. Salilla käytetyn ajan voi kuitenkin käyttää tehokkaammin panostamalla suunnitelmallisuuteen ja haastamalla itseään äärimmilleen. Kun treenissä ottaa itsestään kaiken irti, on treenin jälkeen voittajafiilis. Ja kun vielä muistaa treenin jälkeen ravita itseään asianmukaisesti, niin silloin tulee antaneeksi kehitykselle mahdollisuuden.

Viimeiset 5 kiloa -valmennuksessa salitreenit sisältävät sopivassa suhteessa lemppariliikkeitä ja inhokkeja. Tällä hetkellä vielä tuolla inhokkilistalla ovat muun muassa maastaveto ja burpee, mutta ehkä niistäkin tulee vielä jonain päivänä lemppareita. Tehokkaita ne ainakin ovat.

Tehokkaita treenejä toivotellen! :)

Projektin välituloksia

Viiden viikon projektissani on edetty jo yli puolen välin, mutta Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennuksen osalta nyt ollaan puolivälissä. En tiedä oliko tuosta minun viikkoa aiemmasta aloituksesta hyötyä vai haittaa. Painoa tippui mukavasti tuon ensimmäisen viikon aikana, mutta sitten kun valmennuksen alettua kroppaa alettiin kunnolla herätellä käyntiin, niin paino nousi takaisin lähes lähtölukemiin ja vasta sen jälkeen lähti uudelleen putoamaan. Todennäköisesti tuolla ensimmäisellä viikolla onnistuin saamaan aikaiseksi vain turhanpäiväisen horrostilan kropalle. Söin kyllä melko säännöllisesti, join paljon vettä ja treenasin entiseen tapaan paljon, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen ruokamäärät olivat liian pieniä varsinkin treenimäärään suhteutettuna.

Nyt ollaan järkevällä polulla. Treenejä on vähän vähemmän, mutta ne ovat laadukkaita. Terveellistä ruokaa syödään paljon, jotta treenien myötä saadaan myös kehitystä aikaiseksi. Ruoka- ja treenimäärät ovat sopivassa suhteessa toisiinsa. Ja päivän mittaan syötävät ravintoaineet on ajoitettu treenistä riippuen järkeviin ajankohtiin.

Vaikka esimerkiksi tuo erilaisten ravintoaineiden sijoittelu juuri tietyllä tavalla päivän aikana voi tuntua tarpeettomalta hifistelyltä, niin uskon, että sillä on kuitenkin tärkeä merkitys kokonaisuudessa. Kun treenin aikana lihasta kuormitetaan ja rikotaan, niin treenin jälkeen lihas tarvitsee palautuakseen ja kehittyäkseen juuri oikeanlaisia rakennusaineita.

Ja sitten niihin väliaikatuloksiin. Vaikka vaa'alla ravaamista on kehoitettu valmennuksessa välttämään, niin tuota neuvoa en ole onnistunut noudattamaan, vaan tiedän joka päivä täsmälleen mitä painan. Paino heittelehtii vähän molempiin suuntiin päivästä toiseen, mutta trendi on ollut alaspäin. Alkupainoon verrattuna vaaka näytti tänään -2,2kg.

Jos en olisi käynyt missään vaiheessa vaa'alla, niin arvaukseni olisi ollut noin -4kg. Olo on hyvä, vaatteet eivät enää kiristä ja jotenkin käsittämättömällä tavalla tuntuu vaan niin hyvältä. Ja tietysti oma olo on tärkeämpää kuin se, mitä vaaka näyttää.

Muutamat mitat otin myös projektin alussa. Vatsasta ja lantion leveimmästä kohdasta on lähtenyt kummastakin 2cm, muista kohdista kustakin noin 1cm. Eihän nuo mitään järkyttävän suuria tuloksia ole, mutta jotain kuitenkin :)

Tämän hetken tilanteen valossa en ole kovin vakuuttunut siitä, että tavoitteena oleva -5kg tulisi saavutettua tämän viiden viikon aikana, mutta se ei harmita minua vähääkään. Kiloja tärkeämpi tavoite eli parempi olo on jo saavutettu :) Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyytyisin nykytilaan ja hölläisin projektissa, vaan ohjeiden mukaan mennään loppuun asti tavoitteeseen pyrkien.

Kerrankin voin puhtaalla omatunnolla sanoa, että olen noudattanut ohjeita noin 100 prosenttisesti. Tuo "noin" sana johtuu siitä, että näiden kahden viikon aikana olen kahdesti korvannut välipalan proteiinipatukalla ja kerran olen sekoittanut omaa ja isännän pastakattiloita samalla kauhalla, jolloin omaan kattillaan saattoi eksyä pieni nokare tuorejuustoa :) Niin ja viime viikonlopun laivareissulla kaksi ruokailua tuli hoidettua laivan antimilla, tosin ohjeiden mukaiseen syömiseen pyrkien. Varmasti joku valmennukseen osallistuvista on pystynyt vieläkin tiukempaan ohjeiden noudattamiseen, mutta omalla kohdallani olen erittäin tyytyväinen tähän.

Tsemmpiä kaikille samassa valmennuksessa mukana oleville ja muillekin kuurilaisille :)


P.S. Blogia kannattaa seurailla vaikkapa Facebookin kautta. Lisään linkin sinne aina, kun julkaisen uuden tekstin. Ja Instagramiin ( @unelmaajaunelmia ) lisäilen päivittäin aamiais/välipalakuvia ja sielläkin kuvateksteissä ilmoittelen, kun uusi blogiteksti on luettavissa.

Motivaatiopläjäys pahan päivän varalle

Monesti sanotaan, että tulokset ovat paras motivaattori. Kun onnistut, huomaat konkreettisesti työsi tulokset, ja se motivoi hommassa eteenpäin. Kehitystä ei kuitenkaan voi tapahtua jatkuvasti, joten tulee kausia, jolloin uusia tuloksia ei vaan tule. Tämä pätee monessa asiassa, mutta tässä yhteydessä puhutaan nyt laihdutuskuurista tai ylipäätään terveellisten elämäntapojen noudattamisesta. Tämä postaus olkoon itselleni, ja toivottavasti joillekin lukijoillekin muistilappuna pahan päivän varalle.

Olen nyt noudattanut -5kg-projektiani 20 päivää. Olo on käsittämättömän hyvä ja olen hehkuttanut tätä fiilistä kotona sen verran paljon, että isäntä saattaa pian kyllästyä, mutta kiitettävästi hän on ainakin tähän asti jaksanut kannustaa ja mahdollistaa salikäyntejä viettäen pikkumiehen kanssa laatuaikaa kaksin kotosalla. Miksi siis palaisin takaisin epäterveellisempään elämään, kun olo on nyt näin hyvä? Miksi haluaisin taas voivotella liian kireitä farkkuja, pöhöttynyttä oloa ja tunkkaista sisäistä fiilistä? Laihdutuskuurin ulkopuolella yksittäiset herkutteluhetket ovat luonnollisesti eri asia, mutta siihen parempaan perustilaan pääseminen vaatii silloin tällöin tiukempaa otetta, eikä ole olemassa mitään järkevää syytä antaa tuon otteen lipsua. Muistilappu 1:

Terveellinen ruokavalio ei tarkoita ikäviä pussikeittodieettejä tai muuta epämiellyttävää syömistä, vaan ihan tavallista perusruokaa, mikä on oikeasti hyvää. Siitä voi halutessaan kokata vaikka minkälaisia annoksia tai sitten sen voi vetäistä sisuksiinsa hienostelematta, ihan miten itse haluaa. Esimerkiksi mausteita käyttämällä saa aikaseksi hyvinkin maistuvia ruokia ja ihanan raikkaat marjat kruunaavat välipaloja. Muistilappu 2:

Tässä valmennuksessa salitreenejä on vain kolme viikossa. Se on vähemmän kuin missään aiemmassa valmennuksessa, mihin olen osallistunut. Lisäksi tarvitaan aerobista liikuntaa kolme kertaa viikossa. Määrät eivät siis ole ylitsepääsemättömän suuria, vaan ennemminkin yllättävän pieniä. Jos mietitään ihan konkreettisesti urheiluun kuluvaa aikaa, niin se on lopulta melko vähän. Jos vaikkapa treenaa kolmesti viikossa tunnin salilla ja tekee kolme tunnin lenkkiä, niin aikaa kuluu kuusi tuntia. Ja kun viikossa on yhteensä 168 tuntia, niin se tarkoittaa, että urheiluun kuluu 3,6% ajasta. Jos lisäksi huomioidaan lenkkeihin kuluva noin vartin vaatteidenvaihtoaika ja edestakaisiin salimatkoihin kuluva kolmen vartin aika, niin silti tuohon urheilumäärään kuluu kaikkiaan vain yhdeksän tuntia eli 5,4% ajasta. Muistilappu 3:

En muista yhtään kertaa elämässäni, jolloin urheilun jälkeen ei olisi ollut hyvä olo. Välillä laiskottaa, mutta kunhan saa kiskottua treenivaatteet päälle, niin virtaa löytyy aina kummasti. Ainoastaan sairaana ollessa kannattaa jättää treenit väliin ja keskittyä paranemiseen, kuitenkin ruokavaliossa pysyen. Muistilappu 4:

Mieti mitä saavutat. Henkisesti ja fyysisesti terveemmän ja virkeämmän olon. Todennäköisesti lisää ikävuosia. Paremmin vaatteisiin sujahtavan kropan ja mahdollisesti jopa pienemmän vaatekoon. Terveillä elämäntavoilla olet myös hieno esimerkki lapsille. Muistilappu 5:

Saapa nähdä montako kertaa parin seuraavan viikon aikana pitää lukea tämä postaus läpi... sillä motivaatiota koetellaan, kun ruokamääriä vähennetään Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennuksessa. Tällä hetkellä nälkä ei ole ehtinyt vaivata muulloin, kun juuri ennen seuraavaa ateriaa, mutta ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen :)

Motivoitunutta viikonloppua!

Laihduttajan selviytymisopas laivaristeilylle

Hytin kautta Taxfree-ostoksille. Muutama alkoholijuoma ja limpparia, kasa karkkia ja pussi sipsiä viimeistään aamulla rouskuteltavaksi. Ehkä vähän suolapähkinöitäkin. Hytissä pari tölkkiä tyhjäksi ja sitten ravintolaan istumaan iltaa ja nauttimaan drinkkejä. Välillä piipahdus hytissä ja samalla muutama Haribo-karkki suuhun ja ehkäpä koko pussi mukaan käsilaukkuun, josta niitä voi helpommin napsia aina, kun tekee mieli makeaa. Yöllä hyttiin tullessa sipsipussi auki ja muutama kourallinen suuhun ennen hampaiden pesua. Aamulla kokista ja muutama sipsi. Ai niin, ostin myös pähkinöitä! Muutama kourallinen niitäkin. Sitten suihkun kautta buffet-aamiaiselle, missä lautanen täyttyy croisanteista, ihanan pehmeästä vaaleasta leivästä, juustoista, jogurtista ja sokeroiduista marjoista. Jälkkäriksi ihana leivos, joka osoittautuukin ällöttävän keinotekoisen makuiseksi, mutta joka kuitenkin tulee syötyä, kun se nyt tuli lautaselle valittua. Myöhemmin päivälliselle, missä lautanen täyteen kaikkea mitä mieli tekee. Toisella kierroksella lisää parhaiksi havaittuja ruokia ja jälkkäriksi valikoima mitä erilaisimpia herkkuja, joista osa on oikeasti hyviä, osa taas ei, mutta siitä huolimatta lautanen tyhjenee. Sitten vielä ravintolassa pari kokista, hytissä avonaiset pussit tyhjiksi ja Taxfreestä pari karkkipussia ja viinipulloa kotiin tuliaisiksi.

Aikoinaan laivareissuja tuli tehtyä jotakuinkin tuollaisen kaavan mukaan, mutta nykyään päässä on vähän enemmän järkeä. Ja koska matkassa on useimmiten mukana myös lapsia, niin reissut ovat vähän erilaisia. Syömistä kohtuullisesti, pientä herkuttelua ja juomista mahdollisesti parin lasin verran. 

Viime viikonloppuna olimme risteilyllä parin kaveriperheen kanssa, joten jouduin miettimään, että miten menettelisin syömisten ja juomisten suhteen nyt kun meneillään on viiden viikon laihdutusprojekti, johon olen halunnut suhtautua sillä vakavuudella, että tuloksia varmasti syntyy.

Monesti ajatellaan, että "lomalla ei pidä laihduttaa" ja koska laivaristeily on pienimuotoinen, vain vuorokauden kestävä loma, niin ei kai sitä kannata tuhlata kaloreiden laskemiseen. Periaatteessa asia on noin, mutta käytännössä kuitenkin noinkin pienessä ajassa pystyy aiheuttamaan yllättävän suurta hallaa laihdutusprojektille. Siksi halusin noudattaa projektin ruokavaliota reissusta huolimatta, joten  suunnittelin syömiset huolellisesti etukäteen.

Ensin ryhdyin tutkimaan Fitfarmin valmennuksessa käytössä olevaa ruoka-ainepankkia. Etsin sieltä normaalisti käyttämilleni jääkaappiaineksille sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä ja jotka voisi helposti napata mukaan laivalle. Kohtuullisen hyvin vaihtoehtoja löytyikin, mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että mehän valitsimme sellaisen vähän paremman hytin, jossa voisi hyvällä tuurilla olla jääkaappikin. Tarkistin pikaisesti netistä Viking Gracen Premium-hytin varustelut ja olin niiiiiiin tyytyväinen. Sieltä löytyy jääkaappi. Pystyin siis käyttämään ihan samoja aineksia kuin normaalistikin. Jee :)

Lauantaina ennen laivalle lähtöä valmistelin tarvittavat eväät. Koska oletin illan venyvän pitkäksi, ajoitin päivän ruokailut siten, että illalla laivalle jäi kaksi ateriaa. Heti laivaan tultuamme söin päivällisen purkista, ja kun sitten täydellä vatsalla lähdin Taxfree-kauppaan, niin karkkihyllyjen ohittaminen onnistui yllättävän helposti. Baarista tilasin kivennäisvettä sitruunalla ja join sitä tyytyväisenä. Olihan meillä mukana myös pikkumies, joka hörppii vielä rintamaitoa, joten senkään takia en tullut oikeastaan edes ajatelleeksi muita juomavaihtoehtoja.

Iltapalaksi olin varannut pienen pussin pähkinöitä, rahkaa ja pakastemansikoita, jotka olivat juuri sopivasti ehtineet sulamaan syömiseen mennessä. Muiden jo nukahdettua kylmän raikas mansikkarahka maistui erittäin hyvältä pitkän päivän päätteeksi :)

Aamiaisen ja buffet-lounaan olimme maksaneet jo matkan varauksen yhteydessä kauan aikaa sitten, joten päätin pärjätä tarjolla olevalla ruoalla. Yllättävän hyvin löytyi omaan ruokavalioon soveltuvia ruokia: kananmunia, raejuustoa, puuroa, riisikakkuja, vihanneksia, pähkinöitä. Määriä arvioin silmämääräisesti, kun en sentään ruokavaakaa kehdannut raahata mukanani :) Todennäköisesti vähän liikaa tuli syötyä, mutta vain sallittuja aineksia, mistä olin kovin tyytyväinen. Jälkkäripöydän antimet houkuttelivat melkoisesti, mutta maltoin mieleni.

Aamiaisen ja päivällisen väliin olin suunnitellut toisen mukaan ottamani rahka-annoksen, mutta kovaksi yltyneen merenkäynnin aiheuttama pahoinvointi siirsi välipalan myöhemmäksi... Laivan rantautuessa pakkasimme laukut ja tyhjensin vielä viimeisen eväspurkin.

Kotiin tultuamme totesimme kaikki yhdessä, että reissu oli tosi mukava ja onnistunut. Ja itse olin lisäksi tyytyväinen siitä, että pysyttäydyin ruokavaliossani eli projektiini ei tullut reissun takia takapakkia :) :) :)

Jos siis haluaa laivareissulla pysyä laihdutusruokavaliossa, niin hommasta selviytyy yllättävän helposti näin:

• Valitse jääkaapillinen hytti, jos kyseessä ei ole tarkan markan budjettireissu
• Jos jääkaappia ei ole, selvitä miten pystyt korvaamaan ruokavaliosi jääkaappiainekset siten, että ravintoarvot pysyvät suunnilleen samoina
• Suunnittele ja valmista ateriat etukäteen 
• Jos päätät syödä laivan ravintolassa, suosi buffettia, jotta saat itse täyttää lautasesi
• Syö ennen Taxfree-kauppaan menoa, jotta karkkihyllyjen ohitus sujuu helpommin
• Keskity nauttimaan maisemista, musiikista, matkaseurastasi ja rennosta oleilusta, jotta ajatukset pysyvät pois ei-sallituista herkuista :)

Samat ohjeet soveltuvat luonnollisesti muihinkin reissuihin ja illanviettoihin.

Mukavaa syksyistä viikkoa pikkujoulukauden rientoja odotellen :)

Treeniä raikkaassa ulkoilmassa

Treenin jälkeen on aina hyvä olo. Mutta erityisesti ulkona tehdyn treenin jälkeen olo on poikkeuksetta pirteä ja energinen. Kroppa tarvitsee happea, mitä ulkoilmassa on tarjolla enemmän kuin sisäilmassa. Hapella on käsittämätön vaikutus ihmiseen. Ulkoilu piristää sekä fyysisesti että henkisesti ja saa jopa ihon voimaan paremmin.

Arjen kiireessä, varsinkin normaalissa työelämässä, ulkoiluun ei monestikaan tunnu löytyvän aikaa. Kun työpäivän, pakollisten arkivelvoitteiden, kotitöiden, omien ja mahdollisesti lasten harrastusten jälkeen istahtaa sohvalle rättiväsyneenä, houkuttelee telkun avaaminen huomattavasti enemmän kuin ulos iltalenkille lähtiminen, varsinkin tällaiseen pimeään vuodenaikaan. Vaikka ulkoilu saa monesti melko matalan prioriteetin päivän To do -listalla, niin sen tärkeys olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä ja pyrkiä heittämään ulkoiluvaatteet päälle ainakin vapaapäivinä.

Äitiyslomalla mahdollisuudet ulkoiluun ovat mahtavat. Välillä kyllä tuntuu, että tämä äitiysloma kiitää aivan liian kovaa vauhtia eteenpäin ja päivät ovat käsittämättömän kiireisiä, kai vähän niinkuin eläkeläisillä :D Mutta onneksi on niitä rauhallisempiakin päiviä ja silloin lähes poikkeuksetta meidän pikkumies saa nukkua päiväunensa ulkona liikkuvien rattaiden kyydissä. Tänään kärrylenkki saa odottaa iltaan. Josko iltaan mennessä tuo eilisillan ja yön aikana satanut ensilumi olisi saatu aurattua ja kärryttely olisi mahdollista.

Monesti ulkotreenin mieltää kävely- tai juoksulenkiksi, mutta voihan ulkona tehdä kaikenlaista muutakin. Porrastreenistä kirjoittelin viime postauksessa, mutta vielä helpompaa on mennä vaikkapa ihan kotipihalle tekemään lihaskuntotreeniä. Sadekelillä, jos kastuminen taivasalla ei huvita, voi tehdä vaikka hyppytreenin autokatoksessa. Tätä tuli kokeiltua joku aika sitten. Naapurit saattoivat katsoa oudoksuen, mutta mitäs sillä niin väliä :)

Meneillään oleva -5kg projektini sisältää salitreenien lisäksi myös aerobista liikuntaa. Aerobisen treenin voi tehdä salitreenin yhteydessä, jolloin se tulee melko luonnollisesti tehtyä salilla sisätiloissa, mutta olen pyrkinyt hoitamaan nuo treenit ulkona raikasta ilmaa imien. Saa nähdä miten talven tulo vaikuttaa tähän asiaan. En ole lainkaan talvi-ihminen, mutta täytyy yrittää ottaa itseään niskasta kiinni kelistä riippumatta :)

Mukavia ulkoiluhetkiä!

Porrastreeniä kauniissa maisemissa

Jos haluaa pohjelihakset takuuvarmasti kipeäksi, kannattaa lähteä treenaamaan portaisiin. Mutta jos viimekertaisesta porrastreenistä ei ole hirveän kauan aikaa, niin sitten porrastreenistä saa kipeiden pohkeiden sijaan miellyttävän treenatun olon ja seuraavana päivänä rappusten kulkeminenkin onnistuu ilman voihkintaa :)

Porrastreenissä on paljon hyviä puolia:

• Se on kokonaisvaltainen jalkatreeni
• Myös yläkroppaa pystyy treenaamaan portaita hyödyntäen
• Syke nousee ylös nopeasti ja treenin ei tarvitse olla pitkäkestoinen ollakseen tehokas
• Portaiden lisäksi ei tarvita mitään välineitä 
• Se on mahdollista kenelle tahansa, eikä tarvita esim. kuntosalin jäsenyyttä
• Jos valitsee treenipaikaksi ulkona sijaitsevat portaat,  niin kaupanpäälliseksi saa raikasta ulkoilmaa ja pirtsakan olon

Porrastreeni voi äkkiseltään kuulostaa tylsältä, mutta jos pelkän perustikkaamisen sijaan haluaa vaihtelua treeniin, niin vain mielikuvitus on rajana. Mielikuvitus ei kuulu minun vahvuuksiini, mutta silti tulee mieleen monia tapoja:

• Juokse portaat ylös jokaista askelmaa käyttäen
• Juokse portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
• Kävele portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
• Kävele portaat ylös askelkyykäten joka toista askelmaa käyttäen
• Kävele portaat ylös sivuttain joka toista askelmaa käyttäen
• Hypi portaat ylös jokaista askelmaa käyttäen
• Hypi portaat ylös joka toista askelmaa käyttäen
• Hypi portaat ylös joka kolmatta askelmaa käyttäen (jos voima jaloissa riittää)
• Hypi portaat ylös luisteluhypyillä
• Hypi vuorojaloin paikallaan kahta askelmaa käyttäen
• Hypi portaat ylös yhdellä jalalla jokaista askelmaa käyttäen
• Hypi portaat ylös yhdellä jalalla joka toista askelmaa käyttäen (jos voima jaloissa riittää)

Vaikkapa näistä tavoista voi koota itselleen sopivan setin ja toistaa sen esimerkiksi 3-5 kertaa. Halutessaan kipuamisten väliin voi portaiden ylä- tai alapäässä pysähtyä tekemään lihaskuntoliikkeitä, jolloin syke vähän laskee ja seuraavaan kipuamiseen löytyy taas enemmän puhtia. 

Innostuin porrastreenistä muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt treenaamassa. Tämäkin treeni on mukavampaa porukassa ja onnekseni olen saanut viime aikoina seurakseni 1-3 hyvää ystävääni. Treenikaveri edessä kiinni kirittävänä tai takana niskaan hengittämässä antaa kummasti lisää potkua jalkoihin. Jo pienikin vauhdin lisäys nostaa syketasoa yllättävän paljon. Ja toisaalta, jos kisailu ei nappaa, niin portaissa voi hyvin treenata yhdessä, vaikka vauhti olisikin erilainen.

Lauantaina kävimme isännän ja pikkumiehen kanssa lemppariportaissani Naantalin Kuparivuorella. Puiset portaat laskevat alas meren rannalle ja päättyvät laituriin, josta kesäisellä kelillä voi vaikka hypätä uimaan treenin päätteeksi. Tällä kelillä uiminen ei käynyt mielessä, mutta maisemia ihailimme, ihmettelimme tyyntä merta ja vähän harmittelimme sitä, että vene tuli nostettua talviteloille muutama päivä sitten.

Pikkumies veteli päiväuniaan portaiden yläpäässä ja me kävelimme vuorotellen portaat alas ja kipusimme ylös milloin milläkin tavalla. Päälle vielä reipas kävelylenkki pururadalla. Tuli tehtyä hyvä treeni ja samalla vietettyä mukavaa aikaa yhdessä.

Vastapäisellä rannalla Sauli ei näyttänyt olevan kotona :)

Tänään alkoi Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennus, joten aamu alkoi runsaalla aamiaisella, eikä ainakaan vielä voi valittaa dieetin aiheuttavan nälän tunnetta... ennemminkin päinvastoin :)

Ihanaa syksyistä alkuviikkoa kaikille!