keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Suunnitelmallista laiskottelua

Laiskottelu on ihanaa. Unelmieni laiskottelupäivänä heräilisin hitaasti ja köllöttelisin sängyssä pitkään ihanan puhtaissa petivaatteissa. Aamiainen kiikutettaisiin valkoisella tarjottimella sänkyyn ja sopivasti täydellä vatsalla nousisin ihastelemaan aurinkoista aamua. Pukisin päälleni kauniit kotivaatteet ja hengailisin koko päivän täydellisen siistissä kodissani. En tekisi mitään järkevää, antaisin vaan mieleni levätä jotakin hyvähtuulista leffaa katsellen ja vaikka hyvässä seurassa teekupposen ääressä rupatellen.



Enpä muista montaakaan tuollaista päivää kokeneeni. Olen toki laiskotellut paljonkin, mutta silloin yleensä soimaan itseäni ja poden huonoa omatuntoa kaikista niistä tekemättömistä hommista, joita laiskottelun sijasta pitäisi tehdä.

Pitäisi siivota, pitäisi urheilla, pitäisi tehdä pihahommia, pitäisi ryhtyä öljyämään terassia, pitäisi pestä pyykkiä, ... Arghh! Fakta kuitenkin on, että ihminen ei voi aina suorittaa. Tai ehkä joku voi, mutta hyvinvoiva mieli kaipaa myös lepoa, muulloinkin kun öisin nukkuessa.



Miten siis laiskottelusta voisi nauttia enemmän? Se vaatii suunnitelmallisuutta. Päätä etukäteen, että pyhität laiskottelulle tietyn viikonlopun, päivän, illan tai edes tunnin. Eli anna itsellesi etukäteen lupa laiskotteluun. Kun laiskottelu on jopa merkitty kalenteriin palaverien, harrastusten ja muiden menojen tavoin, se tuntuu paljon enemmän luvalliselta kuin silloin, kun vaan ajautuu laiskottelemaan.

Jos epäilet, että silti juutut nauttimisen sijaan voivottelemaan tekemättömien töiden listaa, niin ehdotan, että hoidat juuri ennen laiskottelua jonkin simppelin homman. Näin saat hyvän mielen, kun edes joku pieni työ tulee tehtyä. Sen sijaan, että jäät lauantaiaamuna sänkyyn makoilemaan, nouse reippasti ylös, tee tehokas pikasiivous ja rojahda sen jälkeen sohvalle laiskottelemaan ja ihastelemaan työsi tuloksia.


Jos tykkäät treenata kuntosalilla, mutta harmittelet sen vievän liikaa aikaa, niin korvaa salitreeni silloin tällöin pikaisella kotitreenillä. Kuntosalitreeni matkoineen voi helposti viedä yli pari tuntia aikaa. Tehokas kotitreeni hoituu puolessa tunnissa ja loppuajan voi käyttää vaikkapa juuri laiskotteluun. Ja kunnon treenin jälkeen on varmasti hyvä fiilis ja voit sallia itsellesi laiskotteluhetken hyvällä omatunnolla.

Arki-iltana suunniteltua laiskottelua voi joskus yhdistää vaikkapa pyykinpesuun. Laita pyykit koneeseen ja anna itsellesi laiskotteluaikaa pesuohjelman ajaksi. Tällöin ei välttämättä kannata valita pikapesuohjelmaa :)

Unelmieni laiskottelupäivässä näin itseni kauniissa kotivaatteissa. Käytännössä kuitenkin kotona tulee usein laitettua päälle vaatteet, jotka ovat kulahtaneet tai venahtaneet, jollakin tavalla kelvottomat käytettäväksi kotiseinien ulkopuolella. Jos kuitenkin haluaa maksimoida laiskottelunautintoa, niin suosittelen kivoja kotivaatteita. Itselleni ainakin tulee parempi fiilis, kun ikivanhojen vaatteiden sijasta pukee päälleen jotain vähän mukavampaa ja nätimmän näköistä. Ei siis olisi välttämättä ollenkaan hullumpi ajatus hankkia oikein erilliset laiskotteluun tarkoitetut kotivaatteet.


Siispä kalenteri käteen ja suunnittelemaan itselle laadukasta laiskotteluaikaa :)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Mihin katosi kuuman kesän kaipuu?

Olen aina ollut kesäihminen. Mitä enemmän aurinkoa, sen parempi. Mitä lämpimämpi, sen parempi. Mitä enemmän aikaa viettää auringossa, sen parempi. Ei ole teettänyt vaikeuksia maata aurinkotuolissa aamusta iltaan, tekemättä mitään järkevää koko päivänä. Aurinkoisina päivinä olen imenyt itseeni kaiken mahdollisen aurinkoenergian, silloin kun suinkin on ollut mahdollista. Sateisina päivinä olen tutkaillut säätiedotuksia aurinkoisia päiviä odotellen. Mitä enemmän aurinkoa, sitä parempi kesä... unelmieni kesä.


Juhannuksena pysähdyin ihmettelemään pääkopassani tapahtunutta muutosta. Vettä tuli taivaalta ja oli kylmä, kuten niin usein juhannuksen aikaan, mutta se ei harmittanut ollenkaan. Asiaan varmasti vaikutti sekin, ettemme viettäneet mökkijuhannusta, mutta normaalisti olisin silti kaivannut terassilla makoilua. Olisin halunnut laittaa aurinkolasit päähän ja siemailla kylmää juomaa ystävien kanssa rupatellen. Nyt olin levollisen tyytyväinen kuunnellessani sateen ropinaa olohuoneen lattialla pikkumiehen kanssa leikkiessä.

Miksi? Tuliko vastaus tähän kysymykseen tuossa edellisessä lauseessa? Pikkumies. Onko ajatusmaailmani muuttunut näin paljon tuon leikkimatolla hymyilevän pienen ihmisen myötä? Vaikuttaako hän jopa siihen, miten suhtaudun kesään? Alle puolivuotiaan kanssa ei voi viettää aikaa paahtavassa kuumuudessa. Ja jos ilma ulkona olisikin hänelle sopiva, niin eihän siellä entiseen tapaan voisi silmiä ummistaa ja keskittyä rentoutumaan. Nyt minäkin vihdoin tiedän kokemuksesta sen, että pieni lapsi vaatii sataprosenttisen huomion.


Auringosta ja lämmöstä haaveiluun liittyy myös ajatus lomasta. Nyt kun äitiyslomalla ei ole erillistä lomaa, niin ei myöskään tule odotettua lomaan liittyviä asioita, esimerkiksi aurinkoa. Toki vaunulenkille on mukavampi lähteä auringonpaisteessa kuin räntäsateessa, mutta bikinikeliä siihen ei tarvita.

Bikinikeli... Edes tuo sana ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tämä raskauden muokkaama kroppako pitäisi verhota niin pieniin vaatekappaleisiin? Mieluummin jotain peittävämpää, kiitos. Onneksi viileämpi kesä aiheuttaa vähemmän paineita kilojen karistamiseen :)

Raskauden aikana kroppa reagoi lämpöön eri tavalla kuin normaalisti. Vaikka tämä vilukissa oli isoimmillaan talvella, oli silti  koko ajan liian kuuma. Ja kuumuuden kanssa tuskailen ajoittain edelleen, joten viileämpi keli on ihan hyvä. Ehkäpä imetyksen jälkeen palaudun taas vilukissaksi.


Ehkä nyt äitiyden tai iän myötä järkeäkin on tullut lisää. Ei tällaista vaaleaa ihoa kannata kovin ahkeraan auringossa kärventää. Ei ne aurinkorasvatkaan kuitenkaan täydellistä suojaa anna.



Luulenpa, että nämä kaikki tekijät ovat osaltaan vaikuttaneet ajatusmaailman muuttumiseen. Ja koska edes Pekka Pouta ei pysty vaikuttamaan säätilaan, niin on hyvä olla tyytyväinen juuri siihen, mitä on tarjolla.

Mutta palautuukohan ajatusmaailma entiselleen äitiysloman jälkeen tai lapsen kasvaessa? Vai onko muutos pysyvämpää? Se jää nähtäväksi. Veikkaanpa, että pidemmällä aikavälillä ajatusmaailmani asettautuu johonkin aiemman ja nykyisen välimaastoon...

Oikein ihanaa kesää kaikille, säästä riippumatta!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Naistenlehdet - rentouttavaa vai stressaavaa?

Naistenlehdet ovat täynnä kauniita kuvia. Kauniita ihmisiä, kauniita vaatteita, kauniita meikkejä, kauniita hiuksia, kauniita koteja, houkuttelevia lomakohteita ja trendikkäitä herkkuja. Ne mainostavat unelmaelämää.


Miksi ihmiset, lähinnä naiset, lukevat naistenlehtiä? Vai luetaanko niitä enää nykyisin? Facebook, Twitter, Instagram, blogit ja muu netistä löytyvä materiaali on vallannut suuren osan ihmisten ajasta. Mutta onhan välillä mukava istahtaa lukemaan oikeaa lehteäkin, muulloinkin kuin kampaajalla tai lääkärin odotusaulassa. Miksi se sitten on niin mukavaa?

Naistenlehdet luovat unelmia. Ne luovat haaveita jostain sellaisesta, mitä lukijalla itsellään todennäköisesti ei ole. Osa lehden luomista mielikuvista ei ole lukijan saavutettavissa. Tavallinen ihminen ei mitä todennäköisemmin kykene saavuttamaan kuvankäsittelyohjelmalla aikaansaatua sileää ihoa tai upean kiiltäviä hiuksia. Koti ei oikeassa elämässä ole koskaan yhtä siisti kuin lehdessä esiteltävä huone, jota on tuntikausia siivottu ja sisustettu lehteen otettavaa valokuvaa varten.



Uusimman Kauneus ja Terveys -lehden kannessa houkutellaan lukijoita asuvinkeillä, joilla saadaan aikaan täydellinen vartalo. Hah. Mutta silti otsikko on houkutteleva ja tietysti heti ensimmäisenä etsin tuon kyseisen kohdan lehdestä. No, ihan kivoja vinkkejä, mutta ei täydellisyyttä kyllä noilla keinoilla saavuteta.

Onko lehden lukeminen oikeasti rentouttavaa vai onko se ennemminkin stressaavaa, kun lehti ohjaa haaveilemaan epärealistisia asioita?


Miksi me haluamme katsella epärealistisia kuvia? Kai se vaan on niin, että ihminen katselee mielellään kaikkea kaunista, siinäkin tapauksessa, ettei kuvalla välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.


Kunhan lehden tarjontaan suhtautuu sopivan kevyesti ja tiedostaa, ettei se kuvaa suoraan kenenkään oikeaa elämää (joitakin asiapitoisia artikkeleita lukuunottamatta), lukuhetki on rentouttava. Vähän samaan tapaan kuin mieli lepää kauniissa maisemissa, se voi levätä myös lehden sivuilla vilahtelevissa kauniissa kuvissa.

Ei siis muuta kuin rentoutumaan lehti kädessä vaikkapa laiturin nokalle juhannuksena. Itse nappasin takapihalta alppiruusuja, laitoin musiikin soimaan hiljaa, sekoitin välipalan maitorahkasta ja Skyrristä, asettelin tavarat epärealistisen siististi pöydälle ja nappasin muutaman valokuvan. Sitten ryhdyin syömään ja selailemaan lehteä tarkemmin, kunnes pikkumies ulkona vaunuissa ilmoitteli haluavansa herätä :)



Rentouttavaa juhannusta kaikille!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Rauhallinen iltapalahetki

Kiireisen arjen keskellä on hyvä välillä pysähtyä, istahtaa ihan rauhassa vaikkapa nauttimaan iltapalaa.


Monesti pysähtyminen tapahtuu sohvalle tv:n ääreen. Sekin on tietysti hyvä tapa rentoutua, mutta jos ruudussa uutistenlukija kertoo päivän terrori-iskuista tai Criminal Mindsin tutkijat jäljittävät sarjamurhaajaa, niin kyllä siinä jotain muunkinlaista rentoutumishetkeä jää kaipaamaan.

Eilen illalla istahdimme yhdessä keittiön pöydän ääreen syömään ihanaa Rostenin patonkia. Tosin siinäkin hetkessä piti keskittyä useampaan asiaan, kun samalla syötin pikkumiehelle kaurapuuroa ja toisella kädellä yritin pitää kurissa suuhun meneviä pieniä sormia. Mutta joka tapauksessa totesin sen jälkeen, että näitä yhteisiä iltapalahetkiä olisi kiva viettää niin usein kun vaan suinkin mahdollista. Liian usein kiireessä tulee napattua keittiöstä jotain pikaisesti ja kiikutettua syömiset sinne sohvalle, missä huomio kiinnittyy muihinkin asioihin kuin vain hetkestä nauttimiseen ja rauhoittumiseen.



Tuore patonki, raikas kurkku, kevätsipulia, basilikaa ja hyvää seuraa. Ihanaa!




Pieniä ja suuria unelmia tulee aina pyöriteltyä ajatuksissa, mutta suurin nautinto elämässä koostuu kuitenkin arjen pienistä iloista. Täytyy vain muistaa pysähtyä nauttimaan :)


Aurinkoista maanantaita!

P.S. Olen tehnyt tälle blogille oman Instagram-tilin, jota päivittelen vähän ahkerammin kuin tätä blogia. Tervetuloa sinne seurailemaan käyttäjää "unelmaajaunelmia" :)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Seitsemän oikein!

Minusta tulee lottomiljonääri. Kyllä, ihan varmasti tulee jonakin päivänä. Tämä pienen ihmisen yleinen unelma täyttyy vain harvoilla, mutta silti ajoittain on hauska ajatusleikissä pohtia, mihin sen kaiken ylimääräisen rahan käyttäisi.

Jäisinkö pois työelämästä, ryhtyisinkö matkustelemaan paljon, ostaisinko hienon auton, miten hienon lukaalin rakennuttaisin, antaisinko osan sukulaisille ja ystäville, lahjoittaisinko osan hyväntekeväisyyteen, miten sijoittaisin ja kuinka paljon. Entä montako minuuttia malttaisin olla kertomatta kenellekään, kenelle kaikille kertoisin ja miten. Mitenköhän ihmiset suhtautuisivat. Miten itse suhtautuisin, sekoaisinkohan...


Raha ei tee ihmistä onnelliseksi. Näin ainakin tällaisen tavallisen pulliaisen on hyvä uskoa. Mutta kyllähän se elämää monella tavalla helpottaisi, jos kukkarosta löytyisi aina tarvittava määrä rahaa, eikä joutuisi priorisoimaan niin tarkkaan mihin rahansa käyttää.



Eilisen 14.200.000 euron lottopotin voitti 50 henkilön porukka. Mitenköhän nuo ihmiset reagoivat uutiseen? Mitenköhän itse reagoisin, jos huomaisin, että jättipottia arvottaessa oma kuponkini pitäisi sisällään täsmälleen oikean rivin. Ja sitten seuraavassa hetkessä muistaisin, että en ollutkaan ihan yksin lotonnut tuota riviä, vaan olin hölmöyksissäni päätynyt porukkaveikkaukseen. Mutta toisaalta, jos en olisi kuulunut tuohon porukkaan, niin joku muu olisi kuulunut. Ehkä pienen järkytyksen jälkeen osaisin olla tyytyväinen. Onhan 284.000 euroakin paljon rahaa... Onhan? No todellakin on.

Mutta tuollaisen voittosumman kanssa ei ihan kaikkia rahalla toteutettavissa olevia haaveita saisi toteutettua. Pitäisi priorisoida. Eiköhän se onnistuisi, sitähän tässä tulee joka päivä nykyäänkin tehtyä :)


Tänä viikonloppuna ei lottovoittoa tullut, mutta ehkä sitten ensi viikonloppuna... tai joskus. Siihen asti on pärjättävä nykyisellä elintasolla. Ei noita rahoja mistään lisää ilmesty, vaikka niitä kuinka laskisi ja asettelisi erilaisiin pinoihin.

Mutta voisinkohan saada jostakin edes vähän ylimääräistä rahaa? Hmm... Kirppari! Kaapeissa on vaikka mitä turhaa kamaa, mitä voisi myydä pois. Tosin viime kerralla taas lupasin itselleni, etten enää siihen hommaan ryhdy. Mutta sitenhän voisin saada vähän kurottua kiinni äitiysloman aiheuttamaa pudotusta pankkitilillä. Kyllähän muutamalla extrakympilläkin jotain pikkuruisia haaveita voisi toteutella.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Olohuoneen sohva tuntuu ihan yhtä ihanan pehmeältä, vaikka lotossa ei tälläkään kertaa onnistanut :)


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Piristävä kukkakimppu

Suosin kukissa valkoista. Valkoisia orkideoja, valkoisia tulppaaneja, valkoisia hortensioita, valkoisia orvokkeja, Mitä tahansa valkoista. Unelmieni koti olisi tulvillaan muhkeita puhtaan valkoisia kukkia isoissa komeissa maljakoissaan. Käytännössä kuitenkaan ei ole järkeä jatkuvasti hankkia valitettavan nopeasti kuihtuvia leikkokukkia. Kukkaro ei kestäisi tuon unelman toteuttamista kovinkaan kauan :)

Joskus kuitenkin värit piristävät kummasti sisustusta ja myös mieltä.

Meidän pikkumiestä moikkaamaan tulleet vieraat toivat tullessaan tämän ihanan sinisen kimpun, jota saamme nyt ihailla keittiön pöydällä.




Tiedän, että kukkien värit kertovat ja tarkoittavat jotain... mutta mitä sininen tarkoittaa? Kaiken tietävä Google antoi vastauksen nopeasti tähänkin kysymykseen:

"Sininen tarkoittaa kuulakkuutta ja taivasta ja se ilmentää vettä. Sininen lisää ilmavuutta, keveyttä ja selkeyttä. Sininen rauhoittaa ja luo levollisuutta. Sininen on rakastettavuuden väri."
https://www.radionova.fi/uutiset/ajankohtaista/a-97952

"Sininen edustaa luotettavuutta ja voimaa. Sillä on viilentävä ja parantava vaikutus. Sitä ei kuitenkaan kannata valita henkilölle, jolla on fyysistä tai henkistä uupumusta, sillä sen rauhoittava vaikutus voi syventää tätä tunnetta."
http://personal.inet.fi/private/merja.heikkila/kukkienkieli.htm

"Sininen edustaa luotettavuutta ja voimaa. mutta samalla myös vakauttaa ja rauhoittaa. Siniseen väriin liitetään myös yleviä tunteita ja sen sanotaankin edustavan menestystä sekä auktoriteettia. Se voi myös päästää luovuuden valloilleen ja tukeekin luovaa ajattelua. Sinisen värin eri sävyt ovatkin oiva valinta esim. esimiestä muistaessa, onnitellessa pienen poikavauvan vanhempia tai muistaessa läheistäsi rauhoittavilla ajatuksilla surun hetkellä."
https://shop.interflora.fi/fi/content/color-symbolic

Väri oli siis valittu juuri sopivasti. Ja enpä ryhdy väittelemään vastaan, etteikö tuo kimppu pöydällä rauhoittaisi ja loisi levollisuuden tunnetta.


Maljakon alla oleva kaunis peilitarjotin on peräisin Naantalin ihanasta sisustuskaupasta Living Deauvillestä. Siellä en koskaan kykene käymään vain pikaisesti. Voisin viettää siellä aikaa päiväkausia ihastelemassa kaikkea kaunista, mitä kotiin voisi hankkia.

Suosittelenkin sinisiä kukkia kotiin ja vaikkapa jonakin sadepäivänä visiittiä Living Deauvilleen!

Levollista viikkoa toivottelen!


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Mieli lepää kauniissa maisemissa

Jos pitäisi kuvailla unelmieni maisema, jota voisi ihailla loputtomiin, lähtisin kuvailemaan turkoosia merta, valkoista hiekkarantaa ja lempeässä tuulessa huojuvia palmuja. Samaan mielikuvaan yhdistyy rento ja kiireetön lomafiilis, kaukana arjen kiireistä.

Onko niin, että vain Suomen ulkopuolella törmää kauniisiin maisemiin? Vai onko niin, että kauniita maisemia ehtii huomaamaan paremmin lomalla? No, turkoosia merta ja palmuja ei täältä kotiseudulta löydy lomallakaan, mutta kun vain malttaa pysähtyä katselemaan ympärilleen, niin kauniita maisemia kyllä löytyy.

Viime perjantaina vietimme työporukan kanssa kesäpäivää Turun Eerikvallassa, todennäköisesti viimeistä kertaa. Ihmiset olivat juhlatuulella ja hälinää riitti. Jossain välissä joku ehdotti viereiselle kalliolle kipuamista. Ehdotus sai heti kannatusta, koska kyseessä on mahtava paikka. Kuohuviinipullon kanssa istahdettiin ihailemaan merimaisemaa ja odottelemaan ruotsinlaivoja.






Kun palasimme kalliolta takaisin syömään, visailemaan ja saunomaan, mieli oli rauhallinen ja uusin silmin huomasi ihailla maisemia myös alhaalla meren rannalla.




Tuo ihana paikka on myyty uudelle omistajalle, joka pääsee jatkossa nauttimaan näistä upeista maisemista. Mutta täytyy vain muistaa pitää silmät auki, kauniita maisemia on maailma (myös Suomi) pullollaan.