Jo pitkään olen suunnitellut KonMaritusta. Työkaverini innoittamana luin pari vuotta sitten KonMari-kirjan ja siitä lähtien asia on muhinut takaraivossani. Kuulostaa niin houkuttelevalta: pääsisi eroon kaikesta turhasta tavarasta, kaappeihin tulisi tilaa ja kirjan lupausten mukaisesti saavuttaisi hyvän ja seesteisemmän olon. Ja mikä parasta, ei tarvitsisi enää koskaan ryhtyä vastaavaan tavaran raivaukseen, koska uuden ajattelutavan myötä kaapit ja koko koti pysyisi siistinä.
Jotenkin tuo kaikki kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. En ikipäivänä usko, ettei ylimääräistä kamaa kertyisi kaappeihin tuon operaation jälkeen. Mutta toisaalta, miksi sitä ei kannattaisi kokeilla?
KonMari-ajattelutavan mukaan pitäisi luopua kaikesta, mikä ei tuota iloa. Mutta jos joku tavara ei tuota minulle iloa juuri tällä hetkellä, niin voinhan silti joskus tarvita sitä tai joku muu perheessä voi tarvita sitä. Liian hankalaa, joten projektin aloittaminen on jatkuvasti viivästynyt.
Täydellinen KonMaritus vaatisi paljon aikaa ja myös sen, että kaikki perheenjäsenet osallistuisivat. Siksi olinkin ajatellut, että pyrin edes jonkinasteiseen lopputulokseen siten, että käyn läpi edes kaikki omat tavarani. Mutta tuossa ajatuksessa harmitti jo etukäteen se, että oman tavaramääräni vähentyessä muiden tavarat tulisivat varmasti valtaamaan sitä vapautunutta säilytystilaa ja sitä kautta homma menisi kuitenkin läskiksi.
Onko KonMari siis liioittelua ja käytännössä mahdotonta useamman henkilön taloudessa?
Ehkä täydellinen KonMaritus on mahdotonta, mutta se ei tarkoita, etteikö kaappeja silti kannattaisi siivota ja etteikö turhasta tavarasta kannattaisi hankkiutua eroon.
Keväällä odottelin isännän kesälomaa. Sitä maagista muutaman viikon aikaa vuodesta, johon ihmiset lataavat suuria odotuksia ja kuvittelevat ehtivänsä tekemään vaikka mitä. Kesäloman alettua päivät vain kuluivat, eikä projektin aloituksesta ollut tietoakaan. Odottelin sadekelejä, jolloin varmasti ehtisi kaappien kimppuun. No eipä ehtinyt silloinkaan, vaikka sadekelejä kyllä kesällä oli ihan riittämiin.
Mutta sitten vihdoin... muutama päivä sitten illalla hampaita pestessäni ryhdyin huvikseni tyhjentämään vessan hyllyä, ilman sen suurempaa pidemmän tähtäimen suunnitelmaa. Turhat tavarat lensivät roskiin ja lopputulos hymyilytti sen verran, että palasin takaisin nukutettuani pikkumiehen unten maille. Saman käsittelyn saivat myös vessan laatikot, seuraavana päivänä pari keittiön laatikkoa ja hyllyä, sitä seuraavana päivänä pikkumiehen vaatelipasto jne.
Tämä vähitellen eteneminen näyttää sopivan minulle huomattavasti paremmin kuin suureen operaatioon ryhtyminen. Nähtäväksi jää miten tehokkaasti projekti lähtee etenemään. Nyt muutaman päivän aikana olen kantanut roskikseen kolme muovikassillista tavaraa, tosin suurta määrää selittää myös se, että olen käynyt läpi kuivamuonakaappeja, mistä jostakin käsittämättömästä syystä aina löytyy poistettavaa, vaikka nuo kaapit aika usein tuleekin raivattua.
Haaveena on kaikesta turhasta tavarasta luopuminen ja aina siistinä pysyvä koti. En tiedä toteutuuko tuo haave koskaan, mutta ainakin sitä kohti voi pyrkiä, hylly tai laatikko kerrallaan.
Mukavaa syksyistä viikkoa! Mitäpä, jos sinäkin siivoaisit tänään vessan hyllyn hampaita pestessäsi? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti