Nettivalmennukset suosiossa

Vettä tulee taivaalta aivan liikaa, joten jätän suosiolla kävelylenkin väliin, laitan pikkumiehen terassille katoksen suojaan nukkumaan ja istahdan kirjoittelemaan. Aiheena tällä kertaa nettivalmennukset. Kannattaako nettivalmennukseen osallistua ja onko niistä oikeasti hyötyä?

Nettivalmennuksia on nykyään tarjolla paljon. Omat henkilökohtaiset kokemukseni perustuvat Fitfarmin nettivalmennuksiin, mutta oletan, että perusajatus on kaikissa kutakuinkin samanlainen. Netin kautta ilmoittaudutaan, saadaan ruoka- ja treeniohjeet ja kysymyksiä saa matkan varrella esittää valmentajille, jotka sitten vastailevat kaikille yhteisesti jonkinlaisen nettifoorumin kautta. Nykyisin myös Facebookin hyödyntäminen keskustelufoorumina on yleistä. Faceen perustettavan suljetun ryhmän avulla valmennukseen osallistuvat voivat helposti fiilistellä, tsempata ja purkaa hyviä ja huonoja tuntojaan muille samassa tilanteessa oleville.

Nuo erilaiset keskustelufoorumit ovat varmastikin yksi iso syy nettivalmennusten suosioon. Ryhmän tuki ja tsemppi antaa potkua tekemiseen. Mukavinta tietysti olisi, jos terveelliseen syömiseen ja treenaamiseen löytyisi seuraa kotoa tai omasta ystäväpiiristä, mutta melko harvoin varmastikin samanlaiset tavoitteet ja aikataulut kohtaavat lähipiirissä. Sen sijaan Suomen mittapuussa väkeä löytyy paljonkin. Eri puolella Suomea asuvat eivät pysty treenaamaan yhdessä tai valmistamaan yhdessä ohjeiden mukaisia ruokia, mutta jo pelkkä treeneistä keskustelu ja vaikka ruokaideoiden jakaminen luovat fiilistä yhdessä tekemisestä ja tsemppaavat eteenpäin. Foomumin kautta voi myös halutessaan löytää treeniseuraa läheltä tai olla löytämättä, jos ahertaa mieluummin yksin. Foorumeissa on juuri se hyvä puoli, että siellä voi toimia aktiivisesti kysellen, kommentoiden, keskustellen ja jakaen kuvia  tai sitten siellä voi vain seurailla muiden toimintaa ja saada tsemppiä siitä. Kukin voi toimia omalle luonteelleen sopivalla tavalla.

Omalla kohdallani olen huomannut, että aktiivisempi osallistuminen foorumilla korreloi projektiin sitoutumisen ja siten myös tulosten kanssa. Olen muutaman kerran ostanut nettivalmennuksen, tyytynyt seurailijan rooliin, noudattanut suurpiirteisesti ohjeita, harmitellut kun ei tuloksia ole tullut, lukenut kateellisena muiden hehkutuksia, ja sitten luovuttanut. Näin varmastikin käy kaikissa nettivalmennuksissa osalle osallistujista. Positiivisemmat kokemukset olen saanut niistä valmennuksista, joissa olen osallistunut aktiivisemmin ja noudattanut ohjeita tunnollisesti.

Netistä luettevaan tietoon sisältyy aina epävarmuutta. Jos joku kertoo parin päivän kuluttua valmennuksen alkamisesta pudottaneensa jo pari kiloa painoa, herättää se varmasti kateutta, mutta kukaan ei voi tietää mitä tiedon taustalla piilee. Onko tieto ylipäätään totta? Onko kirjoittaja vetänyt muutaman pussillisen karkkia juuri ennen valmennuksen alkua ja siten aiheuttanut itse erikoisen isoja painon vaihteluja? Onko kirjoittajan aloituspaino 100kg vai 50kg? Jos joku kritisoi valmennuksen treenejä, saattaa se innostaa muitakin kritisoimaan, mutta kuka tietää mistä kritiikki aluperin johtuu. Onko kritisoija tehnyt treenin kunnolla eli riittävällä teholla, itselleen oikeilla painoilla ja oikean pituisilla tauoilla? Jos joku valittaa, ettei saavuta minkäänlaisia tuloksia valmennuksen edetessä, ei voi tietää varmuudella mistä se johtuu. Onko tuo henkilö oikeasti noudattanut ohjeita vai toiminut suurpiirteisemmin, kuten esimerkiksi minä muutamissa valmennuksissa.

Valmennusten keskustelufoorumeihin täytyy siis suhtautua pienellä varauksella, kuten kaikkiin muihinkin netin keskustelufoorumeihin. Mutta siitä huolimatta koen, että niistä on hyötyä ja ne toimivat hyvinä tsemppareina valmennuksen aikana. Samoin tuntuvat ajattelevan monet muutkin, sillä esimerkiksi viikko sitten päättyneen Viimeiset 5 kiloa -valmennuksen Faceryhmässä toiminta on jatkunut aktiivisena ja sitä halutaan ylläpitää jatkossakin.

Nettivalmennuksia krtisoidaan monesti siitä, että erilaiset ihmiset laitetaan noudattamaan samanlaisia ohjeita, eikä huomioida ihmisten erilaisuutta. Se on varmasti totta, että henkilökohtainen valmentaja, joka todella perehtyy valmennettavan yksilökohtaisiin ominaisuuksiin, saa aikaan parempia tuloksia ja nopeammin. Mutta myös isoille ryhmille suunnatut nettivalmennukset ovat kehittyneet tässä asiassa muutamien vuosien aikana. Vaikka valmennuksissa ei luonnollisestikaan pystytä paneutumaan kuhunkin henkilöön erikseen, niin keskustelufoorumien kautta voi saada vastauksia hyvinkin yksilökohtaisiin asioihin. Lisäksi valmennettavat jaetaan painoluokkiin, jolloin ruokaohjeet soveltuvat paremmin. Myös kasvissyöjät huomioidaan nykyisin aiempaa paremmin. Muutama vuosi sitten kasvissyöjän piti keskustelufoorumin kautta kysellä ohjeita lihan korvaamiseen, mutta nykyään ohjeet sisältävät jo valmiiksi omat ohjeet kasvissyöjille. Myös muita ruokarajoitteita otetaan huomioon ja ainakin Fitfarmin valmennuksissa saa todella hyvän korvaavuuslistan, jonka avulla ruokavaliota pystyy muokkaamaan itselleen sopivaksi.

Salitreenien liikkeiden tekniikkaa opetetaan nettivalmennuksissa viedoiden avulla. Tottuneelle salitreenaajalle videot ovat hyviä. Ne muistuttavat oikeista suoritustavoista ja auttavat ymmärtämään joskus hämäriäkin liikkeiden nimiä. Mutta kokemattomalle videot eivät välttämättä riitä, vaan henkilökohtainen salilla tapahtuva opastus olisi tarpeen. Joidenkin nettivalmennusten yhteydessä onkin annettu mahdollisuus myös henkilökohtaisiin pt-tunteihin lisämaksusta. Itseäni vähän harmittaa, etten hyödyntänyt tuota mahdollisuutta viimekertaisessa valmennuksessa, koska ainakin kyykkäystekniikkani kaipaisi ammattilaisen tsekkausta... Mutta seuraavalla kerralla sitten. Tammikuulle olen jo ostanut seuraavan nettivalmennuksen :)

Nettivalmennuksen ostaminen ei takaa tuloksia, vaan tarvitaan halua, päättäväisyyttä ja luonteen lujuutta. Mutta jos nuo seikat ovat kunnossa, niin nettivalmennus auttaa onnistumaan ja pääsemään tavoitteisiin :)

Mukavaa sateisen viikon alkua!

Mihin katosi 5 viikkoa?

Siis häh, loppuiko se viiden viikon kuuri jo? Tuntuu ihan siltä kuin se olisi vasta aluillaan. Ei siksi, etteikö tuloksia olisi jo tullut, mutta odotin homman vaikeutuvan loppua kohti. Luulin kärsiväni jäätävästä nälän tunteesta. Luulin, että alkaisin kaivata kiellettyjä ruokia niin paljon, että sortuisin ainakin kerran herkuttelemaan. Luulin, että hermot menisi ruokien punnitsemiseen. Luulin, etten ehtisi aina treenata valmennusohjelman mukaisesti.

Tämä 5 viikkoa on sujunut yllättävän hyvin. Vain parina päivänä ruokailut ovat kärsineet sen vuoksi, etten ole ehtinyt tai jaksanut suunnitella aterioita siten, että olisin ottanut kotoa lähtiessäni riittävästi eväitä mukaani. Vain parina kertana salilla olen poikennut valmennusohjelman mukaisesta treenistä. Nämä treenikerrat ovat osuneet maanantaille, jonka olen todennut ruuhkaisimmaksi salipäiväksi. Vain muutaman kerran olen harkinnut herkuttelua, mutta kertaakaan en ole antanut houkutuksille periksi. Vain muutaman kerran olen päätynyt arvioimaan ruoan määrän silmämääräisesti ilman vaakaa. Vaa'an käyttäminen onnistui yllättävän luontevasti. Ajattelin alkuun, että se on todella hankalaa, mutta eipä sitten ollutkaan.

Mutta miksi ihmeessä kaikki sujui niin helposti?

Suurin syy löytynee pään sisältä. Kun jotakin vakaasti päättää, niin siihen kyllä pystyy. Silti läheskään aina en ole vastaavaan pystynyt, vaikka kuinka tosissani olen muka kuurille ryhtynyt. Miten tämä kuuri oli erilainen kuin nuo epäonnistuneet yritykset? Miksi homma kävi nyt helpommin?

Yksi iso syy on varmastikin ollut ruoan määrä. Dieetti on sisältänyt terveellistä ja puhdasta ruokaa usein ja paljon. Alussa monet valmennukseen osallistuvista ihmettelivät ja jopa kritisoivat ruoan suurta määrää. Itse olen nauttinut ruoan määrästä, koska tykkään syödä paljon. Ja kun kroppa tottui käsittelemään ohjeiden mukaista ruokamäärää, niin alkoi tulla nälän tunnetta, mutta silloin yleensä seuraava ruoka-aika oli jo lähestymässä. En voi kieltää, ettenkö olisi isoista ruokamääristä huolimatta kaivannut välillä vieläkin enemmän ruokaa, mutta se johtui enemmänkin mieliteoista kuin varsinaisesta nälän tunteesta.

Toinen syy on varmastikin ollut ruokavalion helppous. Kun joku muu on etukäteen määrännyt mitä pitää syödä ja paljonko, niin omalle kontolle jää vain toteutus. Helppoa :)

Kolmas syy on varmastikin ollut treenien vähäinen määrä. Olen tottunut treenaamaan melko paljon, joten tämä valmennus ei lisännyt treenien määrää, vaan osittain jopa vähensi sitä. Olen tottunut treenaamaan aina niin paljon kuin on mahdollista, niin paljon kuin ehdin. Jos vietin vapaailtaa treenaamatta, niin takaraivossani pohdiskelin, että olisi pitänyt lähteä treenaamaan.... Mutta nyt kun treenimääärä oli määrätty ja ylimääräiset treenit kiellettyjä, niin vapaapäivistä ja -illoista pystyi nauttimaan ihan eri tavalla.

Neljäs syy on nettivalmennukseen osallistuminen ja siihen liittyvät Facebook-sivut. Kun samaan aikaan samassa hommassa on mukana paljon ihmisiä, jotka tsemppaavat toinen toisiaan ja jakavat fiiliksiä Facen suljetussa ryhmässä, niin kyllähän se motivoi. Nettivalmennukseen liittyvistä kokemuksista voisin myöhemmin kirjoittaa ihan oman postauksen.

Iso kiitos kuuluu myös kotiväelle, erityisesti isännälle, joka on jaksanut kannustaa ja suhtautua positiivisesti välillä vähän outoihinkin puuhiini. Olen halunnut keittää omat riisini erillisessä kattilassa. Olen jättänyt ärsyttävän vähän raejuustopurkin pohjalle, kun ruokavaa'an lukema on tullut täyteen juuri ennen purkin tyhjenemistä. Olen kuluttanut rahkaa niin paljon, että sitä on pitänyt selkä vääränä kantaa kaupasta useita kertoja viikossa. Olen jäänyt valvomaan vielä muiden mentyä nukkumaan, jos päivän ruokailut ovat venyneet siten, että iltapala on ollut vielä syömättä. Olen käyttänyt paljon aikaa eväiden väsäilyyn ja keskittynyt välillä muiden kotihommien kustannuksella ruokien suunnitteluun ja valmistamiseen. Olen sulkeutunut illalla työhuoneeseen hikoilemaan, jos päivän treeni on meinannut jäädä tekemättä.

Kuten varmastikin olette osanneet päätellä, koen, että dieetti on ollut onnistunut. Mutta täyttyivätkö tavoitteet? Ei, ja kuitenkin kyllä :) Kiloja tippui vain kolme, vaikka tavoite oli viisi. Miksi sitten olen tyytyväinen ja muka onnistunut? Siksi, että tuntuu kuin kiloja olisi tippunut ainakin viisi. Olo on hyvä ja vaatteet tuntuvat väljemmiltä. Kroppa tuntuu kiinteämmältä. Lantion leveimmästä kohdasta senttejä on kadonnut kolme, mihin olen oikein tyytyväinen.

Kirjoittelin aiemmin postauksen täydellisen kropan tavoittelusta täällä. Tämä viiden viikon projektini ei luonnollisestikaan johtanut täydelliseen kroppaan, mutta olen erittäin tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen. Olenko sitten niin tyytyväinen, että lopettaisin projektin tähän? En :)

Tämä projekti on muuttanut ruokailutottumuksiani ja avannut silmiäni ruoan suhteen monella tavalla. Tämä projekti on opettanut tavan treenata tehokkaasti ja kuitenkin siten, ettei siihen kulu liikaa aikaa. Miksi siis en jatkaisi samalla tavalla, jos kaupanpäällisiksi saattaisi tapahtua vielä lisää kinteytymistä ja vielä parempaa oloa? En keksi syytä, joten jatkan samankaltaisella tiellä, mutta kuitenkin vähän kevyemmällä otteella. Tänään on luvassa illallinen vanhojen hyvien ystävien kanssa. Aion nauttia seuran lisäksi myös hyvästä ruoasta ja ottaa myöskin jälkkärin. Ravintolan menun olen luonnollisesti jo tsekannut, joten tiedän mitä herkkuja on illalla luvassa :)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! :)

Suurimmat himot

Dieetit sisältävät kieltoja. Ei saa syödä sitä ja tätä. Ja toisaalta pitää tehdä sitä ja tätä. Pitää olla samaan aikaan aktiivinen ja mieleltään vahva, jotta pystyy välttämään herkulliset houkutukset. Jopa niin sanotut tavalliset ruoat ovat osittain kiellettyä.

Mitä pidempi dieetti, sitä enemmän kaikkea kiellettyä alkaa tehdä mieli. Vai alkaako? Erityisesti sokerin himo on monella dieetin alussa suuri, mutta sanotaan, että kroppa tottuu sokerittomuuteen ja muutaman päivän tai viimeistään parin viikon päästä sokeria ei edes kaipaa. Oman kokemukseni mukaan tämä pitää paikkansa, mutta vain osittain. Kroppa ei kaipaa sokeria, mutta en voi väittää, ettenkö himoitsisi omaa osuuttani irtsaripussista, kun joku sellaista vieressäni tyhjentää.

Tämän dieetin vaikeimmat hetket ovat liittyneet isänpäiväksi isännälle ostamaani isoon irtokarkkipurkkiin. Kävin poikkeuksellisesti oikein irtokarkkikaupassa valitsemassa aivan ihanan tuoreita karkkeja ison purkillisen. Vaikka välttelin omia lemppareitani ja valikoin purkkiin isännän lemppareita, kuola valui jo kaupassa. Kotiin päästyäni piilotin purkin vaatehuoneeseen ja siellä se vaani minua aina, kun käväisin hakemassa tai viemässä vaatteita. Purkin kansi ei ollut suljettu punnitustarralla, kuten yleensä irtokarkipussit. Pohdiskelin, miten helppoa olisi ollut napata vaikkapa vain yksi karkki. Kukaan ei olisi tiennyt, kukaan ei olisi huomannut. Kukaan muu ei edes tiennyt purkin olemassa olosta, joten olisin aivan hyvin voinut tyhjentää sen. Mutta miksi?

Salanapsimispohdintani päätyivät aina siihen tulokseen, etten hyötyisi yhtään mitään siitä, että antaisin periksi mieliteoille. Olen dieetillä itseni takia, oman itseni hyvinvoinnin ja  paremman olon takia. Miksi siis huijaisin itseäni ja siten vaikeuttaisin tavoitteen saavuttamista. Hetkellinen nautinto vaihtuisi heti seuraavassa hetkessä huonoksi omatunnoksi ja tuo huono omatunto kestäisi paljon kauemmin kuin karkin aiheuttama nautinto. Nyt tuo purkki on jo onneksi tyhjennetty, muiden kuin minun toimesta :)

Tänään Wiklundilla käydessäni minut pysäyttivät ovensuussa olevan kahvilan macaronsit. Ihailin niitä hetken, nappasin valokuvan ja jatkoin matkaani. Vaikka ne kauniita olivatkin, niin niitä ei oikeasti tehnyt edes mieli. Olin kovin tyytyväinen :)

Raision Myllyssä tulee käytyä aika usein ja siellä minun heikko kohtani sijaitsee vähän liiankin keskeisellä paikalla, Myllyn torilla. Siellä It's Pure myy jogurtti- ja suklaapäällystettyjä pähkinöitä, marjoja ja lakuja. Slurps! Mutta viime viikkoina olen päättäväisesti kävellyt houkuttelevien laarien ohi.

Koko elämä ei tietenkään voi olla itsensä kanssa taistelua, vaan itselle pitää sallia erilaisia elämän nautintoja aina silloin tällöin. Mutta kun kyse on muutaman viikon dieetistä, niin sen kyllä selviää ilman herkuttelua.

Sokeristen herkkujen lisäksi kieltolistalla on paljon muutakin. Kielletyistä suolaisista  ruoista kaipaan eniten kunnollista juustoa. En välttämättä mitään kaikkein rasvaisinta, mutta edes vähärasvaista Oltermannia. Uunissa lämmitetty yrttivoipatonki ja sen päälle juustoa. Oih. Onneksi kuitenkin olen keksinyt tavan tyydyttää tuon himon terävintä kärkeä dieetin sallimin keinoin. Lämpimiä Real-leipiä tomaatilla, pizzamausteella, mustapippurilla, suolalla, vähärasvaisella fetalla ja vähärasvaisella Aamupala-juustolla kuorrutettuna. Eihän se vedä vertoja yrittivoipatongille, mutta maistuu hyvältä ja vatsan täyttyessä se saa patongin unohtumaan.

Mutta nyt herkutteluajatukset pois mielestä, pipo päähän, ulos lenkille ja sitten lasillinen Pepsi Maxia palkinnoksi :)

Mukavaa tiistai-iltaa!

Tehoa salitreeniin

Meneillään olevan valmennuksen ansiosta olen useaan kertaan parin viime viikon aikana pysähtynyt pohtimaan treenin, erityisesti salitreenin tehokkuutta. Olen käynyt salilla useita vuosia tehden välillä jonkin valmennuksen mukaisia treenejä, mutta useimmiten kuitenkin tehnyt mitä milloinkin on huvittanut tehdä. Viime aikoina, ennen tätä nykyistä valmennusta, tein pääsääntöisesti kaksijakoista alakroppa/yläkroppatreeniä, mutta treenien tarkempi sisältö vaihteli fiiliksen mukaan.

Aina, kun noudatan jotakin ammattilaisen tekemää saliohjelmaa, syntyy tuloksia. Olen todennut saman aiemminkin, mutta miksi ihmeessä olen kuitenkin aina vähitellen luisunut "teen mitä tällä kertaa huvittaa" -treeneihin? Usein perustelen itselleni asiaa sillä, että salilla on paljon väkeä eli laitteita ja välineitä on rajoitetusti vapaana. Tai sitten päädymme valitsemaan treenikaverini kanssa vaikkapa vuorotellen mieluisia liikkeitä vähän sillä ajatuksella, että kun kerran olemme ahkerasti salille tulleet, niin ollaan itsellemme armollisia ja tehdään juuri sitä, mitä haluamme tehdä.

Riippumatta siitä, mitä salilla tekee, on se taatusti hyödyllisempää kuin vaikkapa kotisohvalla makoilu. Lihakset joutuvat töihin ja pysyvät kunnossa. Mutta siinäpä juuri onkin se juju: "pysyvät kunnossa". Varmasti jotain pientä kehitystäkin voi tapahtua, mutta en voi väittää huomanneeni erityisen suuria muutoksia tuolla asenteella treenatessani. Ja uskallan väittää, että monella muulla on ihan sama tilanne. Toisinpäin kyllä varmastikin näkyisi... Jos olisin salin sijasta valinnut aina kotisohvan, se varmasti näkyisi kropassa, riippumatta siitä, millä kyljellä milloinkin olisin maannut.

Monelle salilla kävijälle kunnossa pysyminen on päällimmäisenä mielessä, mutta varmasti moni treenaaja havittelee myös kehitystä - jotain näkyvää kehitystä. Kehitystä ei tapahdu viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen samoja liikkeitä ja samoja määriä tehden ja samoja painoja käyttäen. Tarvitaan suunnitelmallisempaa touhua ja itsensä haastamista. Kehittyminen vaatii treeniä epämukavuusalueella. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että treenaamisen pitäisi olla epämukavaa. Salilla käytetyn ajan voi kuitenkin käyttää tehokkaammin panostamalla suunnitelmallisuuteen ja haastamalla itseään äärimmilleen. Kun treenissä ottaa itsestään kaiken irti, on treenin jälkeen voittajafiilis. Ja kun vielä muistaa treenin jälkeen ravita itseään asianmukaisesti, niin silloin tulee antaneeksi kehitykselle mahdollisuuden.

Viimeiset 5 kiloa -valmennuksessa salitreenit sisältävät sopivassa suhteessa lemppariliikkeitä ja inhokkeja. Tällä hetkellä vielä tuolla inhokkilistalla ovat muun muassa maastaveto ja burpee, mutta ehkä niistäkin tulee vielä jonain päivänä lemppareita. Tehokkaita ne ainakin ovat.

Tehokkaita treenejä toivotellen! :)

Projektin välituloksia

Viiden viikon projektissani on edetty jo yli puolen välin, mutta Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennuksen osalta nyt ollaan puolivälissä. En tiedä oliko tuosta minun viikkoa aiemmasta aloituksesta hyötyä vai haittaa. Painoa tippui mukavasti tuon ensimmäisen viikon aikana, mutta sitten kun valmennuksen alettua kroppaa alettiin kunnolla herätellä käyntiin, niin paino nousi takaisin lähes lähtölukemiin ja vasta sen jälkeen lähti uudelleen putoamaan. Todennäköisesti tuolla ensimmäisellä viikolla onnistuin saamaan aikaiseksi vain turhanpäiväisen horrostilan kropalle. Söin kyllä melko säännöllisesti, join paljon vettä ja treenasin entiseen tapaan paljon, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen ruokamäärät olivat liian pieniä varsinkin treenimäärään suhteutettuna.

Nyt ollaan järkevällä polulla. Treenejä on vähän vähemmän, mutta ne ovat laadukkaita. Terveellistä ruokaa syödään paljon, jotta treenien myötä saadaan myös kehitystä aikaiseksi. Ruoka- ja treenimäärät ovat sopivassa suhteessa toisiinsa. Ja päivän mittaan syötävät ravintoaineet on ajoitettu treenistä riippuen järkeviin ajankohtiin.

Vaikka esimerkiksi tuo erilaisten ravintoaineiden sijoittelu juuri tietyllä tavalla päivän aikana voi tuntua tarpeettomalta hifistelyltä, niin uskon, että sillä on kuitenkin tärkeä merkitys kokonaisuudessa. Kun treenin aikana lihasta kuormitetaan ja rikotaan, niin treenin jälkeen lihas tarvitsee palautuakseen ja kehittyäkseen juuri oikeanlaisia rakennusaineita.

Ja sitten niihin väliaikatuloksiin. Vaikka vaa'alla ravaamista on kehoitettu valmennuksessa välttämään, niin tuota neuvoa en ole onnistunut noudattamaan, vaan tiedän joka päivä täsmälleen mitä painan. Paino heittelehtii vähän molempiin suuntiin päivästä toiseen, mutta trendi on ollut alaspäin. Alkupainoon verrattuna vaaka näytti tänään -2,2kg.

Jos en olisi käynyt missään vaiheessa vaa'alla, niin arvaukseni olisi ollut noin -4kg. Olo on hyvä, vaatteet eivät enää kiristä ja jotenkin käsittämättömällä tavalla tuntuu vaan niin hyvältä. Ja tietysti oma olo on tärkeämpää kuin se, mitä vaaka näyttää.

Muutamat mitat otin myös projektin alussa. Vatsasta ja lantion leveimmästä kohdasta on lähtenyt kummastakin 2cm, muista kohdista kustakin noin 1cm. Eihän nuo mitään järkyttävän suuria tuloksia ole, mutta jotain kuitenkin :)

Tämän hetken tilanteen valossa en ole kovin vakuuttunut siitä, että tavoitteena oleva -5kg tulisi saavutettua tämän viiden viikon aikana, mutta se ei harmita minua vähääkään. Kiloja tärkeämpi tavoite eli parempi olo on jo saavutettu :) Se ei kuitenkaan tarkoita, että tyytyisin nykytilaan ja hölläisin projektissa, vaan ohjeiden mukaan mennään loppuun asti tavoitteeseen pyrkien.

Kerrankin voin puhtaalla omatunnolla sanoa, että olen noudattanut ohjeita noin 100 prosenttisesti. Tuo "noin" sana johtuu siitä, että näiden kahden viikon aikana olen kahdesti korvannut välipalan proteiinipatukalla ja kerran olen sekoittanut omaa ja isännän pastakattiloita samalla kauhalla, jolloin omaan kattillaan saattoi eksyä pieni nokare tuorejuustoa :) Niin ja viime viikonlopun laivareissulla kaksi ruokailua tuli hoidettua laivan antimilla, tosin ohjeiden mukaiseen syömiseen pyrkien. Varmasti joku valmennukseen osallistuvista on pystynyt vieläkin tiukempaan ohjeiden noudattamiseen, mutta omalla kohdallani olen erittäin tyytyväinen tähän.

Tsemmpiä kaikille samassa valmennuksessa mukana oleville ja muillekin kuurilaisille :)


P.S. Blogia kannattaa seurailla vaikkapa Facebookin kautta. Lisään linkin sinne aina, kun julkaisen uuden tekstin. Ja Instagramiin ( @unelmaajaunelmia ) lisäilen päivittäin aamiais/välipalakuvia ja sielläkin kuvateksteissä ilmoittelen, kun uusi blogiteksti on luettavissa.

Motivaatiopläjäys pahan päivän varalle

Monesti sanotaan, että tulokset ovat paras motivaattori. Kun onnistut, huomaat konkreettisesti työsi tulokset, ja se motivoi hommassa eteenpäin. Kehitystä ei kuitenkaan voi tapahtua jatkuvasti, joten tulee kausia, jolloin uusia tuloksia ei vaan tule. Tämä pätee monessa asiassa, mutta tässä yhteydessä puhutaan nyt laihdutuskuurista tai ylipäätään terveellisten elämäntapojen noudattamisesta. Tämä postaus olkoon itselleni, ja toivottavasti joillekin lukijoillekin muistilappuna pahan päivän varalle.

Olen nyt noudattanut -5kg-projektiani 20 päivää. Olo on käsittämättömän hyvä ja olen hehkuttanut tätä fiilistä kotona sen verran paljon, että isäntä saattaa pian kyllästyä, mutta kiitettävästi hän on ainakin tähän asti jaksanut kannustaa ja mahdollistaa salikäyntejä viettäen pikkumiehen kanssa laatuaikaa kaksin kotosalla. Miksi siis palaisin takaisin epäterveellisempään elämään, kun olo on nyt näin hyvä? Miksi haluaisin taas voivotella liian kireitä farkkuja, pöhöttynyttä oloa ja tunkkaista sisäistä fiilistä? Laihdutuskuurin ulkopuolella yksittäiset herkutteluhetket ovat luonnollisesti eri asia, mutta siihen parempaan perustilaan pääseminen vaatii silloin tällöin tiukempaa otetta, eikä ole olemassa mitään järkevää syytä antaa tuon otteen lipsua. Muistilappu 1:

Terveellinen ruokavalio ei tarkoita ikäviä pussikeittodieettejä tai muuta epämiellyttävää syömistä, vaan ihan tavallista perusruokaa, mikä on oikeasti hyvää. Siitä voi halutessaan kokata vaikka minkälaisia annoksia tai sitten sen voi vetäistä sisuksiinsa hienostelematta, ihan miten itse haluaa. Esimerkiksi mausteita käyttämällä saa aikaseksi hyvinkin maistuvia ruokia ja ihanan raikkaat marjat kruunaavat välipaloja. Muistilappu 2:

Tässä valmennuksessa salitreenejä on vain kolme viikossa. Se on vähemmän kuin missään aiemmassa valmennuksessa, mihin olen osallistunut. Lisäksi tarvitaan aerobista liikuntaa kolme kertaa viikossa. Määrät eivät siis ole ylitsepääsemättömän suuria, vaan ennemminkin yllättävän pieniä. Jos mietitään ihan konkreettisesti urheiluun kuluvaa aikaa, niin se on lopulta melko vähän. Jos vaikkapa treenaa kolmesti viikossa tunnin salilla ja tekee kolme tunnin lenkkiä, niin aikaa kuluu kuusi tuntia. Ja kun viikossa on yhteensä 168 tuntia, niin se tarkoittaa, että urheiluun kuluu 3,6% ajasta. Jos lisäksi huomioidaan lenkkeihin kuluva noin vartin vaatteidenvaihtoaika ja edestakaisiin salimatkoihin kuluva kolmen vartin aika, niin silti tuohon urheilumäärään kuluu kaikkiaan vain yhdeksän tuntia eli 5,4% ajasta. Muistilappu 3:

En muista yhtään kertaa elämässäni, jolloin urheilun jälkeen ei olisi ollut hyvä olo. Välillä laiskottaa, mutta kunhan saa kiskottua treenivaatteet päälle, niin virtaa löytyy aina kummasti. Ainoastaan sairaana ollessa kannattaa jättää treenit väliin ja keskittyä paranemiseen, kuitenkin ruokavaliossa pysyen. Muistilappu 4:

Mieti mitä saavutat. Henkisesti ja fyysisesti terveemmän ja virkeämmän olon. Todennäköisesti lisää ikävuosia. Paremmin vaatteisiin sujahtavan kropan ja mahdollisesti jopa pienemmän vaatekoon. Terveillä elämäntavoilla olet myös hieno esimerkki lapsille. Muistilappu 5:

Saapa nähdä montako kertaa parin seuraavan viikon aikana pitää lukea tämä postaus läpi... sillä motivaatiota koetellaan, kun ruokamääriä vähennetään Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa -valmennuksessa. Tällä hetkellä nälkä ei ole ehtinyt vaivata muulloin, kun juuri ennen seuraavaa ateriaa, mutta ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen :)

Motivoitunutta viikonloppua!